Muistikuva kansakoulusta.
Niemen
Mauri sanoi opettajan kuullen ruman v-sanan. Opettaja tarttui Mauria
kauluksesta, talutti pesualtaalle ja tunki suun täyteen saippuaa.
Taisimme koko luokka kerrasta oppia, mitä passaa suustaan päästää. Ainakin pitää katsoa ympärilleen, ettei ole vääriä henkilöitä kuuloetäisyydellä.
Muistelen, että minä en tuota oppia erityisemmin tarvinnut. Olen melko varma, että suuni oli jo silloin puhdas ilman saippuoinnin uhkaakin.
Vuosia sitten täällä blogissa mietin, miten voimasanastoa kevennettäisiin. Pitkä ehdotuslista löytyikin (klik 1).
Myöhemmin käytin kerran v-sanaa itsekin (klik 2) ja jouduin heti puolustelemaan lukijoita järkyttänyttä tekoani (klik 3).
Nykyisin v-puhe on arkipäiväistynyt. Sitä kuulee kaikkialla. Kohta varmaan juhlapuheissa ja kirkonmenoissa. Teinipojat olivat pitkään alan erityisosaajia. Siitä se on vähitellen levinnyt. Nuorison esikuvaksi nostetut jalon kansan parhaat pojat eli sankariurheilijat toivat sen television urheiluruutuun. Viimeksi ”rehellisiksi ja taitaviksi Suomen kansalaisiksi tunnettujen” ministereiden kelpo edustaja laajensi käyttöfoorumiksi Ylen pääuutislähetyksen. – Kyllä sitä taas on syytä vaatia Ylen lakkauttamista. Siivottomia ohjelmia lähettävät.
Jostain muistien kätköistä yllättärn luiskahti mieleen se opettaja ja saippua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti