Längelmaveden rannalla sijaitsevassa kesäkodissani yritin aina viljellä monenlaisia yrttejä ja kesäkukkia. Jotkut onnistuivat, jotkut eivät. Opin kuitenkin pitämään puutarhan hoitamisesta. Puuhailu kontillaan maassa kädet mullassa tuntui miellyttävältä vaihtelulta helsinkiläiselämälle, joka oli alusta loppuun siistiä sisätyötä.
Viljelmäni olivat pieniä, yhdelle aarin kokoiselle pläntille mahtui kaikki. Kukkia varten oli laatikoita ja amppeleita ikkunoiden kohdilla. Lisäksi siellä oli vanhoja perennoita, jotka kasvoivat itsekseen: ukonhattuja, jaloritarinkannuksia, särkyneitäsydämiä ja muita. Erityisen suurikokoisiksi kasvoivat raparperi ja lipstikka.
Mieluisimmat kukat minulle olivat mustasilmäsusanna ja kurjenkello.
Oli siellä pieni mansikkamaakin. Se tuotti sesonkiaikana sen verran marjoja, että iltapäiväkahvin herkkuhetki murennetun kaurakeksin ja vaniljakastikkeen kera toteutui. Mustat ja punaiset viinimarjat sen sijaan jätettiin vapaaehtoisesti räkättirastaille.
Talveksi ei kerätty mitään, mehut ja hillot eivät kuuluneet tavoitteisiin. Kesäkurpitsa oli ainoa, joka tuotti Helsinkiin vietävää syksyisillä mökkireissuilla.
Kaikki viljely oli luonnonmukaista – keinolannoitteita ei käytetty. Kompostimultaa tuli jopa yli tarpeen, kun nurmikon, puutarhan ja syksyn lehtien haravointi otettiin talteen.
Kaikki tämä loppui vähitellen, kun selkä- ja polvivaivat alkoivat haitata. Koronakesinä 2020 ja -21 oli vielä yritystä uudessa kesäkodissa Strömforsin suunnalla, mutta sitten kesämökkielämä jäi.
Nyt on vain parvekelaatikoita Helsingissä. Nyt on mietinnässä, mitä alkavana kesänä laatikoissa kasvattaisin. Viime kesän kukoistus näkyy kuvassa. Vanhat puutarhurin opaskirjat ja rukoukset tuntuvat kyllä nyt liioittelulta.
2 kommenttia:
eri puolilla kantakaupunkia näkee paljon sellaisia parvekkeita, jotka pysyvät kesällä ihan yhtä autioina kuin talvellakin. niillä viihtyy korkeintaa sen hetken jonka tomurätin ravistaminen vie. sinun rehevästi ja kauniisti kukkiva parvekkeesi ei kuulu tähän joukkoon, itse asiassa se näyttää pienen pihan ja olohuoneen yhdistelmältä. haluaisin kuvitella että siellä on kesäkukkien lisäksi myös mukava tuoli, lattialla on matto tai puuritilä.
Kyllä siinä lepotuoli on. Paikka ei kuitenkaan ole kovin viihtyisä, sillä liikenteen meteli on kova. Paikka muuttuu lisäksi auringonpaisteella epämiellyttävän kuumaksi, sillä kiviseinä ja iso ikkuna lisäävät kuumuutta. Toista se lepotuolisa lukeminen oli maalla ison terijoensalavan alla.
Lähetä kommentti