”Onnea, iloa – oi!” 2 [jatkoa]
Huomattavasti paremmin maittoi vuodelta 1996 peräisin oleva omaperäistä kekseliäisyyttä osoittava ”sanakirja” Elimäen tarkoitus ja sen jatko-osa Elimäen perimmäinen tarkoitus. Tekijöinä on nimekäs joukko: Silja Hiidenheimo, Kirsti Määttänen, Tuomas Nevanlinna ja Tarja Roinila (Loki-kirjat 1996 ja 1997)
Elimäen tarkoitukset eivät ole käännöksiä, vaikka lähdeteokseksi mainitaan The Meaning of Liff (Douglas Adams & John Lloyd 1983). Ne ovat alusta loppuun sovituksia suomenkieliseen nimistöön ja sanastoon.
Ideana on tehdä sanakirja, jossa annetaan nimi ihmisen arkipäiväisille kokemuksille, jotka ovat tuttuja kaikille mutta joilla ei ole nimeä. Nämä nimet on etsitty tienviitoista ja paikannimistä, joita löytyy, kun ajellaan pitkin ja poikin Suomen maanteitä. Nämä nimet on siirretty kirjassa tienviitoista ihmisten suuhun.
Tässä työssä on tarvittu luovaa mieltä. Voi kuvitella, että tekijöillä on ollut hauskaa – vähintään yhtä hauskaa kuin lukijalla hänen maistellessaan tienviittojen nimiä uudessa merkityksessä - vielä nyt yli neljännesvuosisadan jälkeen ensitutustumisesta.
Löysin tietokoneeni varastosta näytteitä Elimäen tarkoituksesta. Keräsin nämä aikoinaan aivan muuhun käyttötarkoitukseen – tietämättä mitään internetistä ja aavistamatta, että listalle löytyy joskus uusintakäyttöä.
[jatkuu]
3 kommenttia:
Elimäen tarkoitus jatko-osineen on aivan hulvattoman hauska. Sain sen kerran joululahjaksi ja nauroin monta kertaa ääneen. Sen innoittamana tein itsekin samalla periaatteella pakinan luovutetun Karjalan paikannimistä. S.
S.
Nämä kirjat todellakin inspiroivat kokeilemaan oman kekseliäisyytensä lennokkuutta. Onko tuo mainitsemasi pakina luettavissa jossakin?
Kyseinen lehti tuskin enää löytyy. Netissä ei näytä olevan. S.
Lähetä kommentti