"Onnea, iloa - oi!" 1
Rupesin lukemaan kirjaa nimeltä Suomen parhaat vitsit 2010. Saamani tiedon mukaan vitseistä tulee iloiseksi – parhaimmillaan niistä alkaa suorastaan nauraa ääneen. Ilo ja nauru ovat onnellisuuden tuntomerkkejä.
Olen kysynyt aikaisemminkin: tunteeko joku henkilön, jolla on huono huumorintaju? (siis joka itse myöntää tämän!) Kysymykseeni ei tullut yhtään myönteistä vastausta.
Minä myönnän. Minua ei naurata mikään, paitsi kutittaminen. Vitsejä en muista koskaan kertoneeni. Luonne on totinen murjottaja.
Nyt siihen on luvassa muutos, jos vitsikirja tepsii. Luulisi tepsivän – siinä on 342 sivua. Epäröintiä aiheuttaa kirjan ikä. Ovatko vitsit 13 vuodessa jotenkin vanhentuneet, mädäntyneet, ruostuneet, hapantuneet? Pitäisikö olla uutta ja tuoretta tavaraa?
---
Seuraavana päivänä:
Nyt olen lukenut nelisenkymmentä sivua ja lisäksi selaillut sieltä täältä. Kyllä taitaa kesken jäädä. Ei ole huumorintajuttomuuteni parantunut.
Tätä kyllä sietää ihan hyvin muutaman sivun, mutta sitten alkaa tympiä. Meno on yllätyksetöntä, luovuus puuttuu. Vitsin ensimmäisen rivin jälkeen arvaa loput.
Aihepiirit ovat suppeat: seksi, viina, rasismi, politiikka, julkisuuden henkilöt. Ymmärrän kyllä, että huumorin yksi ikiaikaisista ideoista on sorkkia ns. tabuaiheita, joten en siitä närkästy. Mutta onko vitsi lajityyppinä täysin uusiutumaton? - Ja tämä kirja pysyy tabujen sorkkimisessa maltillisena – törkeyksiä ei osunut silmään.
Kun nyt olen alkuun päässyt, täytyy jatkaa samaa teemaa. Kuvassa moni-ilmeisen kirjahyllyni kätköistä löytyneitä välineitä huumorintajun parantamiseksi.
[jatkuu myöhemmin]
4 kommenttia:
Kyllä minä tykkään lukea Apu-lehdestä Nitrodiskoa, joka on lehden vitsiosasto. Joskus olen nauranut niille vitseille ääneen odottaessani sisäänpääsyä milloinpahan minnekin. Anopin pöydällä on varmaan vieläkin se lehti, jonka Nitrodiskossa kerrotaan sairaalan ylilääkäristä, joka joutui ilmoittamaan henkilökunnalle, että kirurgisella osastolla joudutaan tekemään leikkauksia ja synnytysosastolla supistuksia. Minulle ihan repäisevän hauskaa!
Tuollaisia vitsikirjoja on helppo antaa joululahjaksi tai täysiä kymppejä täyttävälle. Sanoo vielä antaessaan, että jos on joskus vitsit vähissä, niin näistä löytyy.
bbc:n nelosradion naistentunnilla haastateltiin ihmisiä inhimillisistä asioista: mille he nauravat ja mille itkevät. monet nauroivat hyville vitseille ja peter sellersin elokuville. kaikenlaiset tosielämän absurdit tilanteet naurattivat ja tietenkin ihmiset. eräs haastateltava kertoi että harva se päivä saa nauraa omille hölmöilyilleen.
omia intohimojani on istua korvat hörössä raitiovaunuissa ja kahviloissa ja kuunnella mitä ihmiset puhuvat. en yleensa jaksa stand up -tyyppistä vitsailua ollenkaan, mutta tässä huumorilajissa on yksi poikkeus ja se on hannah gadsby. hänen lämminhenkinen komiikkansa naurattaa ja liikuttaa.
Oletko lukenut Sigmund Freudin vitsitutkielmaa, minulla ruotsiksi "Vitsen"? Eräs vähiten naurattaneista hyllyaarteistani! Hupaisinta siinä ehkä on se, että analysoiduista vitseistä suuri osa on - juutalaisvitsejä. ""Taas on vuosi vierähtänyt", sanoi Isak Davidille kylpylässä." Freud joutuu selittämään vitsiä: juutalaisia näet pidettiin niin likaisina, että peseytyivätkin vain kerran vuodessa. Hahhah... No, muistaakseni Freud myös huomautti siitä, ettei tämä oikeastaan ole varsinainen vitsi...
Ketjukolaaja
Nitrodisko ja Apu-lehti! Ihanko totta? Vieläkö ne ilmestyvät? Muistan tuon nimisen lehden ja palstan 60-luvun mummolasta Multialla. Ja samassa lehdessä Pulteri-sarjakuva. Ja Matti Jämsän hurjat seikkailut.
meri
Mainitset useita minulle vieraaksi jääneitä ohjelmia. Radion / television viihdetarjonta kaikkineen on jäänyt vieraaksi. Tämä on tietysti silkkaa ennakkoluuloisuutta, varmaankin seassa on ansiokastakin. Ihmisten tarkkailun sen sijaan tunnen omastakin kokemuksesta. Silkkaa herkkua, usein. Lämminhenkisyys huumorissa on olennaista, parhaimmillaan silloin kun nauraa ja itkee yhtä aikaa. Chaplinin pitkät filmit siitä klassisin esimerkki.
Kari R.
Freudin olen jättänyt vähäiselle huomiolle, vaikka yksi kirja hyllyssä on (Johdatus psykoanalyysiin). Myönnän, tämä on yleissivistyksen puutetta, mutta kun maine kaikkineen on vähän torjuntaa aiheuttava. 60-luvulla taisi olla myönteisempää, mutta silloin olin liian nuori. Toisalta häneen törmää vähän väliä joka puolella, esim. kirjallisuudentutkimuksessa, joten tietoa hänen aatteistaan on kyllä kertynyt sirpaleina. Vitseistäkin.
Lähetä kommentti