Kirjoitin blogitekstiä. Aiheena oli tutkimus, jonka mukaan Suomi on maailman onnellisin maa. Tekstiä tuli vuolaana virtana, kuten aina.
Kolmannen sivun kohdalla aloin oivaltaa, että tekstiä on liikaa. Ei kukaan jaksa lukea sivukaupalla höpinääni.
Seuraavana iltana vaihdoin aihetta. Ei uudesta sen lyhyempi tullut. Tällaisia ylipitkiä aloituksia minulla on vuosien mittaan kertynyt mittava määrä. Tallella ne kaikki ovat Hylättyjä aloituksia -kansiossa. Sinne hautautuvat, tuskin tulevat käyttöön.
Minun ikiaikainen ongelmani kirjoittajana on liikasanaisuus ja keskittämisen puute. Jos kirjoittaisin romaanin, siitä tulisi tuhatsivuinen. Täällä julkaisemani tekstit ovat olleet tiukkaa harjoitusta pois pahoilta tavoilta. Tiivistämisen varaa on silti jäänyt.
Erityistä tahdonvoimaa vaati toinen blogini (linkki tuossa oikealla alempana). Perustin sen nimenomaan lyhyiden tekstien foorumiksi. Jotenkuten se onnistuikin. Nyt blogi on ollut pitkään tauolla, sata tiivistä kirjoitusideaa sinne valmistui. Uskon, että palaan sinne vielä.
Kirjoitusideoiden pitäisi olla pieniä. Vähäinen yksityiskohta riittää, kun idea syttyy. Isommista aiheista - kuten tuosta Suomen onnellisuudesta - syntyy essee. Blogi ei ole sellaisille oikea paikka.
Mistä löytyy sopivia ideoita kirjoituksille?
Yllättävä ideaimpulssi osuu sattumalta silmään runosta. Vanha mestari, nuorena kuollut runoilija Harri Kaasalainen tekee luetteloa hyvistä aiheista, sopivan pienistä.
2 kommenttia:
dessu
totta, venymisen vaara on aina lähellä. joidenkin ihmisten kirjoituksia haittaa turhan monisanainen kuvailu. näin on varsinkin silloin, jos kirjoittaja eksyy jatkuvasti sivuraiteille. luin joskus erästä kirjallista blogia, jonka pohdiskelut olivat niin eksyttävän pitkiä ja rasittavan sekavia, ettei minulla ollut koskaan malttia lukea niitä loppuun.
jotkut ovat tukehtua sanoihin ja lauseisiin, mutta ethän sinä kuulu siihen joukkoon. en ole ikinä kokenut sinua kielteisellä tavalla liikasanaiseksi. pohdiskelusi eivät ole ikävystyttäviä tai puuduttavia, päinvastoin. virtaava kirjoitustyylisi tekee oikeutta sanankäytölle. lisäksi osaat viljellä pieniä oivalluksia, jotka rikastuttavat ja riemastuttavat tekstiä.
ps. tuo kaasalaisen aihelista on mainio. taidan varastaa siitä ainakin talonmiehet ja sumuiset aamut.
meri
kiitän kauniista kehuista. Julkaisuun päässeet tekstini ovat toki kohtalaisen tiiviitä, mutta tähän olen päässyt vasta melkoisen editoinnin jälkeen. Ensin ne ovat ollet pitkiä ja pulleita.
Saavuttanaton tavoitteeni on päästä tiiviiseen ilmaisuun ja pienimuotoiseen ideaan heti kertarykäisyllä. Blogikirjoitus on mielestäni parhaimmillaan kuin nopeasti syntyvä ja lyhyeen elävä päiväperhonen. Ei vaivalloisen prosessoinnin lopputulos.
Sitä en oikein vielä osaa.
Lähetä kommentti