perjantai 7. tammikuuta 2022

Keikari

Moni on kertonut yrittäneensä mutta sortuneensa. Minä voin kertoa onnistuneeni, vaikka en ole ollenkaan yrittänyt.

Kyse on tietysti uusia vaatteita koskevasta Älä osta mitään -projektista. Joillakin puolen vuoden, hurjimmilla koko vuoden ostolakko. Minulla se on jatkunut koko korona-ajan, vaikka mitään en ole missään vaiheessa päättänyt. Niin vaan kävi ihan itsestään, pyytämättä, yllätyksenä.

Minulla nyt vaan on vaatteita kaapit täynnä, liiankin kanssa. Mitään ei puutu, kalsareitakin ihan käyttämättömiä, hintalaput vielä kiinni. Ei ole tullut tarvetta mennä vaatekauppaan.

Toisaalta tällaisina aikoina kulutuskin on vähäistä kun ei ole kulkemista entiseen malliin. Mukavat kotivaatteet riittävät. Ne eivät tietenkään ole kovin tyylikkäät, mutta väliäkö sillä. Jos blogin lukija on kirjoitusteni perusteella muodostanut minusta keikarimaisen mielikuvan, niin  voin vakuuttaa, että mielikuva saattaa olla hieman epätarkka.

Arvioin, että koronan jatkuessa pärjään ilman uusia vaateostoksia vielä ainakin kolme vuotta, ehkä jopa viisi. Kriittisin kohta on sukat. Niillä on taipumus mennä rikki isovarpaan kohdalta. Kahdet olen jo heittänyt pois, kun en viitsinyt ruveta parsimaan. Erityisen harmillinen oli laaman karvoista tehdyt villasukat. Sen kantapää repesi, kun työnsin jalkaa kenkään lähtiessäni viemään roskapussia. Ilmeisesti jotenkin tavallista pehmeämpää villaa.

Kotivaatteiden on oltava mukavat. Housut ovat väljät ja joustavat. Niillä vo istahtaa sohvannurkkaan lukemaan jalat rennosti koukussa pyllyn alla. Mikähän tällaisten nimi on? Jogginghousut? Collegehousut? Verryttelyhousut? Enemmänkin kuin jonkun sulttaanin haaremihousut, sillä näissä on aikamoiset pussilevennykset lahkeiden alapäässä.

Violetinvärisiä housuja täydentävät punaiset villasukat ja Reino-tohvelit. T-paidassa tänään komisario Palmun kuva, vaihtoehtoina erilaisia taidemuseo- ja musiikkipaitoja (mm. Love records, Wigwam, Rolling Stones, Jethro Tull). Vilun yllättäessä huppari, jonka selässä Einsteinin kuva.

Voiko mukavammaksi vaatetus enää mennä!

Ei voi. Siitä muistuttamaan pistän tähän kuvan kravateistani. Joskus ehkä voi tulla taas aika, jolloin tällaisiakin taas pitäisi käyttää. Kuten yleisesti tiedetään, solmio kuristaa selkeää ajattelua, kuten kiinalainen kirjailija Lin Jutang kertoo. Vasemmassa laidassa matkamuisto Lontoosta, Beatles-kravatti, toisena vasemmalta matkamuisto Dublinista, kirjahylly-kravatti. Muut aika normikamaa.


 

 

4 kommenttia:

meri kirjoitti...

menneinä aikoina minulla oli vaatteita, jotka roikkuivat kaapissa tyhjänpanttina. hermostuttavimpia olivat ne asut, jotka odottivat jotakin sopivaa tilaisuutta: hautajaisia, avajaisia, synttäreitä jne. vuodenkiertoon liittyviä vaatteitakin oli paljon. niitä sitten purin ja pakkasin rituaalinomaisesti vuodenaikojen vaihtuessa.

vaateasiat ovat koronan aikana muuttuneet aika yksinkertaisiksi. tänä päivänä minulla on luottovaate, jota olen käyttänyt nyt kaksi vuotta putkeen. se on paksuhkosta teepaitakankaasta tehty harmaja-mekko, jossa on helppoa istua kummallisissakin asennoissa.

se on kuin tehty reissaamiseen ja silti aina siisti. lisäksi se tekee kotona köllöttelystä aivan erityisen ihanaa. nykyään henkareissa roikkuu vain tällaisia vaatteita. niiden myötä halu ostella uutta on kokonaan kadonnut.

ps. fanitan kovasti noita kotivaatteitasi ja beatles-kravattiasi. krakoissa on se kiva puoli, että yhtenä päivänä voi laittaa hillityn hopeanhohtoisen, seuraavana päivänä villin kukkakuviollisen ja kolmantena päivänä ärhäkän punaisen kravatin. siitä sitten vaan analysoimaan niiden viestejä.

Sirpa kirjoitti...

Eipä aikaakaan, kun voi kauhistus. Avominiäni teki minulle taulun miesvainajani kravateista. Vähän kouraisi, kaiken muun lisäksi kravatit olivat niin helppo ja mukava tuliainen. Totta kyllä, eivät nuoremmat miehet niitä enää käytä. Onneksi lehmäkravatti säilyi (suvun yhteinen kesävitsirituaali); se riippuu edelleen aitan seinällä.

Roope D kirjoitti...

meri, naisten vaatevaihtelut ovat kokonaan eri asia kuin miesten, niitä ei voi verrata. Naisilla samassa vaatekaapissa voi olla kaikkea pitkästä iltapuvusta minimekkoon, kaikki monena eri värisenä variaationa ja eri kuosista eri vuodenaikoina.

Meillä miehillä voi olla tumma ja vähän vaaleampi puku, lyhyt- ja pitkähihainen paita ja yksivärinen tai raidallinen tai rennon kukallinen kravatti. Joillakin hippityypeillä tai muilla partaradikaleilla, kuten minulla, voi lisäksi olla vakosamettinen puku ja Jokapoika-paita.

Kuten sanot, viestejä niillä kyllä lähetetään, kravateilla ja muillakin. Pitkän kokemukseni perusteella olen ollut huomaavinani, että jostain kummallisesta syystä naiset niitä viestejä osaavat ennakkoluulottomammin tulkita kuin miehet.

Roope D kirjoitti...

Sirpa, hyvä idea avominiältäsi. Tuohan voisi olla minullakin ratkaisu muutamalle kravatille, jotka olen johonkin piilottanut käyttökelvottomina. Minähän en osaa mitään heittää pois vaan piilotan pois silmistä. Yhdessä kravatissa on olutpullon mainos, toisessa sirppi ja vasara, kolmannessa keikistelevä bikinipimu. En näitä ole itse ostanut vaan saanut lahjaksi, vitsikkäiltä lahjoittajilta.

Lehmäkravatti? Sellaista minulla ei ole, mutta muuta lehmätavaraa vaikka kuinka. Yhteen aikaan vieraat toivat niitä tuliaisiksi, kun luulivat, että niitä meillä kerätään. Sitä ennen samanlainen vitsikkäiden tuliaisten teeema oli kukkopilli. Enää ei lahjaksi tule muuta kuin kukkia, konvehtirasioita ja jaloja juomia.