lauantai 1. tammikuuta 2022

Eipä aikaakaan niin...

Melkein kaksi vuotta kulkutauti kukoisti tiedotusvälineissä mutta yhtään tartuntaa ei osunut tuttavapiiriini. Melkein ehdin luulla, että jossain kauempana se kiertää mutta minun kaverini osaavat olla tarkkoja.

Ja kuinkas sitten kävikään! Nyt yhtäkkiä joulun jälkeen kolme fb-kaveriani on ilmoittanut saaneensa positiivisen testituloksen.

Kaikki tällaisia minun ikäisiäni, kaksi naista, yksi mies. Eivät taatusti mitään yökerhoissa bailaajia tai muita riskinottajia. Kaikki vähintään kaksi kertaa rokotettuja. Kaikki ikänsä puolesta riskiryhmäläisiä, yksi suorastaan vaarallisesti riskiryhmäläinen äskettäin päättyneiden leukemiahoitojensa heikentämänä.

Miten tässä nyt yhtäkkiä näin kävi? Vielä marraskuussa näytti siltä, että valoisa tulevaisuus ja pitkästä piinasta vapautuminen ovat tuossa tuokiossa täällä. Nyt läheltä ja kaukaa kuuluu huonompia uutisia kuin koskaan.

On herännyt mietteitä, voiko tämä sittenkin osua myös minuun.

Olen ollut koko ajan vakuuttunut, että ei voi. Olen ollut yltiövarovainen.

Nelinkertaisena riskiryhmäläisenä (ikä, paino, verenpaine, uniapnea) olen pitänyt tiukkaa linjaa kulkemisissani. En ole käynyt muualla kuin ruoka- ja juomakaupoissa ja kävelyllä lähipuistoissa. Ruoka-ainekset tulivat pääosin netistä tilattuina kotiovelle kerran viikossa.

Ehdin kyllä hyvältä näyttäneen syksyn aikana lieventää tiukkaa linjaani. Kun tartuntaluvut olivat lupaavasti hiipumassa. Ajoin bussilla esikaupungin isoon markettiin, ajelin raitiovaunulla keskikaupungilla, kävin yhden kirjan julkistamistilaisuudessa, pistäydyin kerran kapakassa, kävin sukulaisen siunaus- ja muistotilaisuudessa Keravalla, kävin kahdessa taidenäyttelyssä ja kirkkokonsertissa.

Ne olivat riskin paikkoja, mutta selvisin.

Nyt toistaiseksi en käy missään muualla kuin puistossa kävelyllä.

On kerrottu, että jokainen tulee kohtaamaan viruksen ennemmin tai myöhemmin. Sitä tässä on mietitty, että onko kolmasti rokotetulla nyt maksimaalinen suoja eikä se tästä paremmaksi enää tule. Vai voiko suoja tulla vielä tätäkin paremmaksi. Keksitäänkö ehkä lääke, joka parantaa sairastuneen eikä edes riskiryhmäläisen tarvitse olla huolestunut, että rokotuksista huolimatta voi käydä huonosti?

Minua tällainen rajoitusten alainen elämä ei isommin haittaa. En pääse tylsistymään - virikkeitä ja mielekästä puuhaa riittää kyllä. Mutta tiedän ja ymmärrän, että monille tämä on ahdistava taakka.


Ja sitten on suorastaan järkyttäviin mittoihin yltynyt hulluus, jota olen netistä hieman syrjästä seurannut. Viimeksi olen tyrmistyneenä seurannut, millaiseen tolkuttomaan kiihkoon rokotteen vastustajat ovat itsensä ajaneet. Siellä laaditaan kanteluita ja ilmiantoja ihmisoikeusviranomaisille kansanmurhan valmistellusta. Murhasyytteeseen ovat joutumassa mm. kaikki kansanedustajat, jotka ovat äänestäneet hoitohenkilökunnan rokotuspakon puolesta.

Nimilistoja kerätään syytteen nostamiseksi, ja ne listat ovat jo pitkiä ja kasvavat koko ajan. Operaatioilla näyttää olevan kytkentöjä tiettyihin poliittisiin ja aatteellisiin suuntauksiin niin Suomessa  kuin Yhdysvalloissakin. Tällainen vimmautuminen näyttää olevan hyvää kasvualustaa ihmisille, jotka rajoitusten ja vaikeuksiensa keskellä ovat ahdistuneessa tilassa osuneet likaisen nettimaailman pyydyksiin.

Ei tällaista ole Suomessa ennen ollut. Suomen kansassa on perinteisesti ollut vallalla jonkinasteinen järkevyys. On se tietysti nytkin  valtaosassa, mutta kyllä tässä hulluudessa korjaamista riittää pitkäksi aikaa.

(Runo: P. Mustapää, Koiruoho, ruusunkukka -1947, Kuva: Baba Corneliu: The Fear -2012)


 

 

4 kommenttia:

Aino kirjoitti...

Osuva runo nykyaikaa kuvaamaan. Hyvää vuotta 2022 ja mukavia lukulöytöretkiä ja - hetkiä.

Roope D kirjoitti...

Kiitän toivotuksista - sitä samaa itsellesi, Aino.
Lukulöytöretket kyllä jatkuvat. Mihinkäpä sitä yli puoli vuosisataa jatkuneesta salaisesta pikku puuhastelustaan pääsisi.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Miten löydätkin sekä kuvat että runot niin osuvasti kirjoitustasi elävöittämään!

Meillä myös ollaan nyt varovaisista varovaisimpia, koska miehellä on parin viikon kuluttua kasvaimen leikkaus Husissa, paljon myöhässä alkuperäisestä suunnitelmasta. Kun nyt vain kirurgi ja hoitajat myös pysyisivät terveinä ja kaikki sujuisi hyvin. Toipumisaikanakin olisi hyvä säästyä taudeilta.
Kai tuon viruksen vielä joutuu kohtaamaan, mutta toivottavasti lievänä ja muutoin niin terveenä kuin mahdollista.

Roope D kirjoitti...

Näinä aikoina todellakin kaikkeen terveydenhuoltoon on tullut ylimääräinrn huoli. Aina kaikkiin kirurgisiin toimenpiteisiin on tietysti liittynyt huoli, että kunpa kaikki menisi hyvin, mutta nyt siihen on tullut juuri tällainen lisähuoli, että kunpa lääkäri ja hoitajat pysyisivät työkykyisinä.

Moni yrittää nyt helpottaa sairaaloiden paineita siirtämällä vastaanotolle menoa, jos ei kyseessä ole kiireellinen asia. Näin minäkin olen tehnyt jo toista vuotta. Samalla tulee kyllä miettineeksi, aiheutanko tällä vahingon itselleni, jos viivytellessä vaiva käy vaikeammin parannettavaksi.

Runoja ja kuvia kyllä minulla on muistissa moneen tarpeeseen, kun olen niiden kimpussa koko ikäni puuhaillut. Varastoakin on tietokoneelle kertynyt. Kun kohdalle osuu sellainen teos, josta huomaan, että tuota saatan joskus tarvita, niin talteen nappaan odottamaan sopivaa käyttöpaikkaa.