Olen muuttanut mielipidettäni. Minulle kellojen kääntely sopii oikein hyvin. Pitäähän elämässä olla absurdeja elementtejä.
Itse asiassa toivoisin, että kelloja käänneltäisiin enemmän kuin yksi tunti eteen- tai taaksepäin. Pari kolme tuntia menisi siinä samalla. Löytyisikö tukea kansanliikkeelle, joka alkaisi vaatia tätä?
Aikanaan rupesin kriittiseksi, kun kolmivuotias tytär ihmetteli kevätkäännön jälkeisenä iltana, miksi pitää mennä nukkumaan, vaikka aurinko paistaa. Ei ollut helppo keksiä selitystä.
Nyt on toisin. Mitäpä tällainen yökukkuja-eläkeläinen mistään auringonnousuista piittaisi? Pimennysverho vaan ikkunan eteen tarvittaessa.
10 kommenttia:
Minäpä en rukkaa kelloani. Rannekello on tällä hetkellä tunnin ja 12 minuuttia edellä. Oleellista on se että tiedän miten minun tulee lukea kelloani oikein.
Minä seuraan aikaa latinalaisella mañana-mentaliteetilla ja muutenkin välimerellisesti, joten illallinen nautitaan klo 21-24 välisenä aikana. Sovittuihin tapaamisiin suomalaisten kanssa katson tulleeni ajoissa kun olen paikalla 15 minuutin marginaalilla. Kantakaupungin alueella onneksi julkiset kulkuneuvot kulkevat niin tiheään, että aikatauluja ei tarvitse seurata. Näitä joutuu tihrustamaan vain silloin harvoin kun lähtee hurjalle seikkailulle rajan yli Vantaalle. Länsimetro on Villin Lännen -matkoille poistanut aikatauluongelman.
Onneksi minulla on enimmäkseen vanhaa elektroniikkaa, joissa ei ole kelloa, joten ei tarvitse rukkailla pesukonetta tai mikroaaltouunia. Ikivanhan Nokia-puhelimeni kello on siitä jännä, että se on aina edistänyt. Se onkin ainoa, jonka siirrän kansallisina kellonsiirtopäivinä määrättyyn oikeaan aikaan. Jaa, onhan minulla rannekellokin; sen säädän aina 5 minuuttia etuaikaan, mikä auttaa ehtimään juniin ja busseihin, jotka eivät odota. Herätyskello on pysähtynyt pariston puutteessa jo vuosia sitten ja tultuaan syrjäytetyksi kännykän herätyskellolla.
Terv. Räkätti P.
Hauska kuva!
Terv. Räkätti P.
Kari, tuo on kyllä hyvä ja kannatettava konsti - periaatteessa. Mutta yksi asia siinä herättää epäröintiä. Kun vähän väliä kelloa pitäisi siirtää milloin eteen- milloin taaksepäin, niin eikö siinä hajamielisen ajatus helposti laske mielessään tunteja väärään suuntaan? Ja silloin ollaankin liikkeellä kaksi tuntia ajasta edellä tai jäljessä. Vai haitanneeko sekään mitään? - Ja sinullako on rannekello? Sepä yllättävää. Minulla on vain seinäkello.
Räkätti P, mielenkiintoisen vierasperäistä asennoitumista näillä leveyspiireillä. Yökukkuja sielläkin? Ei kai myöhäisen illallisen jälkeen heti yöpuulle asetuta.
Pääkaupungin joukkoliikenne on todellakin tiivis ja toimiva. Minä käytän omaa autoa vain kesäisin maalla. Muun ajan se seisoo käyttämättömänä. Minä en ollut myöhästyjä koskaan virkaurallani. Minuutilleen olin paikalla yli 30 v. Nyt uran jälkeen ei ole niin väliä, kun tärkeitä menoja ei ole.
Vaikka kuvassa on herätyskello, sitä en ole vuosiin pistänyt käyntiin, sillä herätyksiä ei ole. Järjestän menoni niin, ettei aamukiireitä tule. Aamuvetelehtiminen on yksi eläkeläisen suurista nautinnoista. Rannekellon poistaminen käytöstä auttoi unohtamaan aikataulut. Jonkinlainen sisäärakennettu kello auttaa kuitenkin sen verran, että aikataulutilaisuuksiin, kuten elokuviin, teattereihin ja konsertteihin, ehdin kyllä ajoissa.
yhden tunnin muutos ei suista raiteilta oikeastaan mitään. olen iltaihminen ja etuoikeutettu sellainen, kun saan noudattaa omaa sisäistä kelloani.
tutkimuksissa on todettu, että iltapainotteisen elämän valinneet kuolevat nuorempina. en anna sen tiedon häiritä, sillä iltaihmisyydestä on niin hurjan paljon iloa. hiljainen yö houkuttelee touhuamaan kaikenlaista imponoivaa. yöelämä ei tule uniini eikä sekoita levon laatua.
bonuksena vielä sekin, että kun valvoo myöhään, ei herää aamuöiseen suden hetkeen. siis siihen, että herää kello neljä eikä enää saa unta.
Olen huomannut, että mitä vähemmän käyttää kelloja, sitä tarkemmaksi käy sisäinen kello. Puutarhahommissa mieli oppii aistimaan kellonajan myös auringosta, ihan automaattisesti. Ei siis tarvitse erityisesti vilkaista taivaalle tietääkseen, milloin on kahvipaussin aika ja milloin pitää tehdä lähtöä ehtiäkseen bussiin, jolla pääsee viimeiseen metroon (kesällä). Rannekelloni ei kesäkaudella yleensä kulje ranteessa, vaan milloin laukun taskussa ja kotioloissa kököttää lähtövalmiudessa pöydällä. Olen tässä suhteessa vielä kesäajassa eli kello ei ole ranteessa.
Juu, ei illallisen jälkeen tietenkään heti nukkumaan mennä. Välillä on velvoitteita, jotka pakottavat sopeutumaan yleiseen aikarytmiin eli pehkuihin klo 12, mutta nämä siirtymät ovat yleensä melko helppoja. Jos on kyseessä pidempi rupeama normiajassa, niin olen havainnut hyväksi nukkua tunnin tai pari joskus klo 18 jälkeen. Siten voin nauttia illallista yhdeksältä ja elää yöelämää kahteen asti.
Terv. Räkätti P.
Mielenkiintoista. Sattumaako? Tässähän on yhtäkkiä osunut koolle kolme samanmielistä yökukkujaa, minä, Meri ja Räkätti. Ja tuota Kariakin vähän epäilen samansuuntaiseksi, vaikka juuri tässä uusimmassa kommentissa se ei tullutkaan julki. Joskus takavuosien kommenteissa tuli - kuulunee aika yleisesti noiden taiteilijoiden elämäntyyliin? Yöllä luovuus kukoistaa. Ja meille ei-taiteilijoillekin se on juuri niin kuin Meri edellä sanoo: "hiljainen yö houkuttelee touhuamaan kaikenlaista imponoivaa".
Onkohan tässä vaaraa samanmielisten blogikommentoijien kuplautumisesta? Tekisikö hyvää kohdata täällä toisenmoisiakin, iltatorkkuisia aamuvirkkuisia? Se lisäisi ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta. - Ilmoittautukaa ihmeessä, jos lukijoissa sellaisia sattuu olemaan. Älkää peljätkö, emme me teitä pilkkaa emmekä kaltoin kohtele - tämä ei ole mikään hommafoorumi!
"Issäin ol iltaunine, äitiin ol aamu-unine. Mie raukka tulin molempii."
Tämäkin vielä! Hieno oivallus tähän paikkaan. Tuttu mutta unohtunut. Kiitos Sirpa!
Lähetä kommentti