Huomasin
hiivapalan unohtuneen ostoskärryyn vasta kun olin työntämässä edellisen kärryn
lukitusketjua kahvan koloon saadakseni panttikolikkoni pois lukosta.
Olin
siis työntänyt hiivan kassan ohi maksamatta. Ei ollut kuulunut hälytyssireeniä.
Siinä vähän säpsähtää. Mitä teen?
On
kolme vaihtoehtoa.
1. Turvallisin. Jätän hiivan kärryyn ja kävelen
pois kaupasta. Haitta: Huomenna tuleva vieras jää vaille suunniteltua
herkkutarjoilua.
2. Vaivalloisin. Kierrän hiivan kanssa takaisin
kauppaan ja maksan. Haitta: Kuluu aikaa ja muutenkin on kiire.
3. Houkuttelevin. Pistän hiivan huomaamatta
taskuun ja lähden ulos. Haitta: Entä jos jään kiinni? Jos tämä näkyy jossakin
valvontakamerassa. Tulee poliisi, menee maine.
Päätös
oli tehtävä äkkiä, ei siihen kärryjonoon voinut jäädä seisoskelemaan. Uusia
asiakkaita virtasi ovesta ja kaikki tarvitsivat kärryjä.
Valitsin
kohdan 2 mukaisen toimintalinjan. Se taitaa olla temperamenttikysymys. Ei
umpimelankolikosta ole muuhun. Muistan vieläkin ahdistusta tuntien, kun
1970-luvun alkupuolella opettelin fuskaamaan Tukholman tunnelbanassa
matkalippujen kanssa. Olisi pitänyt leimata kahden vyöhykkeen hinta päästäkseni
Bagarmosseen. Minä leimasin vain yhden ja tähystelin sitten ovenraossa, tuleeko
tarkastajia.
Nyt
olisi riski, että saisin samanlaisen elämän loppuun kestävän ahdistuksen siitä
hiivasta.
Jätin
täyden kassini eteisen nurkkaan ja kiersin kauppaan takaisin hiiva kädessä. En
sentään ruvennut työntämään sitä kärryssä. Lyhyttä reittiä kassalle ei
tietenkään ollut, piti kiertää laaja kierros. Se on bisneslogiikkaa. Odotus on,
että saisin kierroksella impulsseja ottaa hyllyiltä lisää tavaraa. Vältin
houkutukset. Tulin kassalla pelkän hiivan kanssa.
Kassalle
oli pitkä jono, ja edessäni ollut iäkäs mies jumitti sitä joillakin
alennuskupongeilla ja arpojen ostamisella. Siinä kohdassa alkoi kaduttaa.
Sain
kuitenkin aikanaan hiivan maksetuksi, pankkikortilla tietenkin. Jonottaessa
mieleen nousi pelko, että juuri nyt luultavasti iskee jokin häiriö pankkiyhteyksiin.
Niin ei kuitenkaan jostain syystä käynyt, vaikka olisi kuulunut.
Vieras
saa tuoretta leivonnaista. Vaihtoehto nro 1 olisi ollut huonoin.
3 kommenttia:
Minä olisin mennyt kassalle sieltä poistumispuolelta ja kertonut, että hiiva unohtui kärrin pohjalle ja jäi maksamatta. Kassa olisi luultavasti ottanut siitä rahan sopivassa välissä tai viitannut kintaalla koko jutulle.
Koko ajan odotin että joku oli vienyt ostoskassisi eteisestä... Muutkin olivat sitten yhtä rehellisiä ja omantunnonarkoja kuin sinä. :)
Minulla oli kassajonossa koko ajan näköyhteys ostoskassiin. Olisin juossut perään, jos joku olisi vienyt sen.
Paha siinä olisi ollut mennä väärästä suunnasta kassan läpi, kun siinä oli pitkä jono asiakkaita maksamassa.
Lähetä kommentti