Kiertelin
joulumarkkinoilla. Kaikki oli niin kuin aina ennenkin.
Senaatintorilla
kojut olivat suorissa riveissä. Kun Aleksanterinkadun puolelta saapui torille,
oikeassa laidassa oli enimmäkseen ruokakojuja: juustoja, saaristolaisleipää,
makeisia, savukalaa, kalakukkoja... Kauppa näytti käyvän vaikka ilta oli jo
pitkällä. Turisteja oli yllättävän paljon - tai ainakin turistin näköisiä.
Japanilaisen näköiset valokuvasivat tietysti itseään selfie-kepin avulla
kojujen edessä. Varmaankin eksoottinen kokemus. Valtioneuvoston linnan edessä
oli karuselli, ihan sellainen iso ja vilkkuvaloinen kuin huvipuistoissa. Hyvä
sijainti karusellille. En silti mennyt ajelulle. Nollakeli eikä minulla ollut
pipoa eikä hansikkaita. En ole vielä siirtynyt sillä tavalla talviaikaan.
Itse
asiassa etsin kojua, josta voisin ostaa villasormikkaat, mutta sellaista en
löytynyt. Yliopiston päärakennuksen edessä oli aidattu
"Anniskelualue". Se on ilmeisesti osa yliopiston uutta
selviytymisstrategiaa, kun opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) on
viemässä yliopistolta suuren osan rahoituksesta. Yrittävät vielä siellä
rimpuilla, opiskelijathan ovat tunnetusti janoista väkeä, ehkä professorit
myös. Anniskelualue ei kuitenkaan näyttänyt erityisen menestyvältä, mutta
iltahan oli vielä nuori. Minäkään en mennyt sinne, pipo ja hanskat olisivat
ehkä tässäkin muuttaneet asenteen suopeammaksi.
Kierrokseni
jatkui vanhalle ylioppilastalolle, Wanhalle. Siellä oli lämmintä, liiankin. Ja
ahdasta, sillä joulumyyjäiset vetävät väkeä. Wanha on minulle muistojen paikka.
Siellä vietin nuorena paljon aikaa.
Juhlasalissa
olen käynyt katsomassa vaikka mitä ohjelmaa, teatteria, konsertteja,
keskusteluja, esitelmiä, happeningkejä, näyttelyitä. Kuppilassa olen istunut
pitkää iltaa kavereiden kanssa. Yläkerrassa on hieno musiikkisali kuuluisine
maalauksineen ja Ylioppilasteatterin studio. Jo pelkät portaat ala-aulasta
yläkertaan ovat täynnä muistoja. Jotenkin tuntui, että muistan jopa näiden
vanhojen portaiden kulumat ja lohkeamat ulkoa. Samoin kellariin eli vessaan
vievät portaat.
Nyt
ei ole enää kuppilaa eikä kai oikein mitään muutakaan. Paikka on annettu
kaupalliselle toimijalle, ja sellainen tunnetusti pilaa kaiken. Joulumyyjäiset
sentään jatkuvat. Vanhan hippiajan henki leijui taas jotenkin jännittävästi
kojumyyjien yllä: monenlaista taiteilijaa oli siellä myymässä
käsityötuotteitaan, keramiikkaa, koruja, luonnonväreillä maalattuja tekstiilejä
ja lankoja, käsitöitä, huovutuksia...
Ostinko
mitään kierroksellani vai tarkkailinko vain?
Ostin
toki. Purkillisen hunajaa. Purkillisen sinappia. Villasukat. Nipun
taidepostikortteja. Saaristolaisleivän. Ja ihan viime hetkellä jo ulos
lähtiessäni huomasin kojun, jossa myytiin villasormikkaita. Nyt olen siis hyvin
varustautunut, jos sattuisi talvi tulemaan. Ei siltä kyllä näytä.
2 kommenttia:
Tulisi mieleen juoda glögiä, mutta tuo anniskelualue kyltti pitää raittiilla tiellä. Kuka ankeuttaja on tuollaisen pystyttänyt?
Epäilen yliopiston rehtoria ja / tai kansleria. Joku roti pitää olla, kun tieteen tuotantolaitoksesta on kysymys, vaikka ansaintalogiikka siitä kyltistä kyllä kärsii. Hädän keskellä siellä ollaan.
Lähetä kommentti