Adventtikalenteri
on taas kiinnitetty sinitarralla keittiön ruokapöydän viereen seinälle.
Jännityksellä odotan, paljastuuko luukuista mitään uutta ja yllättävää. Ensin
aamutee kiehumaan, sitten luukun avaaminen. Lukulasit siihen tarvitaan, jotta
näkee, mitä luukusta löytyy. Sitten sanomalehden kimppuun.
Tuskin
paljastuu. Odotettavissa on sunnuntaisin kynttilöitä. Paitsi ehkä Suomen lippu
ensi sunnuntaina. Lisäksi löytynee enkeleitä, tähtiä, itämaan tietäjiä. Välillä
vähän kevyempää, kuten piparkakkuja, lahjapaketteja ja joulukuusi. Ehkä jopa lumessa
leikkiviä lapsia. Niitä tuli jo, kun avasin ensimmäiset. Aattona sitten tulee takuuvarmasti Betlehemin seimi.
Uteliaisuus on nyt pidettävä kurissa, etten kurkistele luukkuihin ennen kuin lupa on. Se on hieman vaikeaa.
Valitsin
Martta Wendelinin kuvaan perustuvan kalenterin. Se on ihan nätti,
vanhanaikainen. Se on kyllä takuuvarma peruste sille, että yllättäviä
uudistuksia ei tule. Varmaan ihan hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti