Poikkesin
entisellä työpaikallani. Nyt voi sanoa entistä painokkaammin tuon ´entisellä´,
sillä olen kokonaan eläkkeellä. Toisaalta teen kyllä sinne joitakin erikseen
sovittavia projekteja. Yksi sellainen on jo sovittu.
Huomaan
tätä kirjoittaessani, että blogin lukijat saavat vanhentunutta tietoa, jos
sattuvat lukemaan tuossa sivun oikeassa laidassa olevan profiilikuvauksen. Pitääpä
korjata, kunhan ehdin ja viitsin. Kiirettä pukkaa tällaiselle eläkeläiselle. Ja
silloin kun ei pukkaa, silloin usein laiskottaa.
Työpaikan
(siis entisen) kuppilassa minulle kerrottiin uusimmat kuulumiset ja juorut. Ne
ovat aina olleet työpaikan piristysruiskeita. Minä itsekin olisin kova
juoruilemaan, jos vai tietäisin juoruja. Harvoin tiedän, mutta silloin heti
kuiskuttelen. Jostain syystä muut tietävät aina enemmän.
Nyt
minulle kerrottiin tosi pullea juoru korkea-arvoisesta esinaisestani (siis entisestä).
Se oli mukavaa kuultavaa, mutta siinä oli yksi harmillinen asia. Minä nimittäin
tiesin juorun ydinkohdan jo entuudestaan, sillä olin itse viime talvena
paikalla näkemässä nyt kerrotun juorun syntytilanteen. (väärinkäsitysten
välttämiseksi korostan: olin siis vain näkemässä - en itse osallisena). Enempää en tässä kerro, vaikka mieli tekisi.
Mutta
kuunnellessani juorua tajusin, että minullahan on ollut hallussani pullean
juorun ainekset, mutta en ole käyttänyt niitä hyväkseni. En ole kertonut
näkemääni kenellekään.
Olen hölmöyttäni hukannut tilaisuuden loistaa kuppilan juorupiirin keskipisteenä.
3 kommenttia:
Dessu, sinä menettelet kyllä nyt vähän kuin klikkauksilla elävä iltapäivälehdistö! Paitsi että se klikkausnappula puuttuu. Jo koulussa opin, että jonkun kuiskatessa toiselle opettaja vaati heti kertomaan kaikille. Eihän tässä enää saa unta öisin, kun miettii sitä mehevää juorua josta kerroit alun, ihan vain kiusallaan...
Hyvä blogiystäväni Kari. Sinä olet mallikelpoinen lukija. Tartuit ensimmäisenä pyydykseen.
Olen saanut kriittistä palautetta blogini nykytilasta. Sen on sanottu muuttuneen väsähtäneeksi, yllätyksettömäksi, tasapaksuksi, liian kiltiksi.
Kritiikki on otettava vakavasti, sillä lukijamäärät ja kommentit ovat kääntyneet laskuun. Jotain on tehtävä.
On poistettava pehmeät piipusta. Menestyksen malleja on kyllä runsain mitoin tarjolla. Kirjoittamalla puuta heinää saa yleensä paljon aikaan, kuten olemme julkisesta sanasta ja politiikasta saaneet havaita.
Juorut ja muut tihutyöt myyvät hyvin. Dramaturgiset cliffhangerit takavat jatkuvuuden. Tässä ne molemmat yhdistyivät, kuten huomasit. Vielä kun lisään blogiini vähäpukeisia naisia, niin mieslukijat eivät blogiani hylkää. Naislukijoita varten aion lisätä jaksamisen ja sielullisen jalostumisen korulauseita.
Tässä on tiivistettynä blogini tulevan menestymisen resepti.
Dessu
Pliis pliis. lähetä klikattava neti B!
Lähetä kommentti