maanantai 7. syyskuuta 2015

Ennakkoluulottomia kokeiluja



Liikuntaa pitäisi lisätä. Näin on käsky käynyt.

Koska tunnetusti olen myötämielien kaikkea uutta ja innovatiivista kohtaan, kokeilin kesän mittaan uusia urheilulajeja. Jospa innostuisin.

Kokeilin nyrkkeilyä. Koska niinkin fiksu mies kuin Kalle Holmberg on ikämiehenä innostunut nyrkkeilystä, siinä täytyy olla jotakin kokeilemisen arvoista. Viimeksi olen kokeillut lajia koulupoikana, siihen aikaan kun Ingemar Johansson ja Floyd Patterson hallitsivat otsikoita. Naapurin Jorman kanssa yritimme matkia mestareita, mutta se muuttui kunnon tappeluksi. Piti lopettaa.

Siitä pitäen olen suhtautunut nurjamielisesti väkivaltalajeihin. Nyt kokeilua edesauttoi mökkinaapurini, joka on alan ikämiesharrastaja. Häneltä sain hanskat lainaksi. Lisäksi motivaatiota lisäsivät uutiset Jyväskylästä, lapsuuteni kotikaupungista. Saatanhan minäkin osua  Suomen Sisun tai muun Vastarintaliikkeen kohteeksi. Sellaista aikaa nykyisin elämme. Että osaisin vähän pitää puoliani.

Ei mennyt nyrkkeily hyvin. En innostunut ollenkaan, kertakokemus riitti.

Vierailulle tuli vanha kaveri, jolla oli mukana auton perällä taljajousi. Hän näytti, miten sillä ammutaan. Niityn perälle vietiin heinäpaalin näköinen maalitaulu. Sain kokeilla. Hieman epäröin, onko jousiammunta vanhalle sivarille eli aseistakieltäytyjälle soveliasta puuhaa, mutta päätin tulkita väljästi. Ensimmäinen nuoli lensi kohtuullisen lähelle heinäpaalia mutta toinen karkasi metsään. Sen etsiminen kesti kauan. En kehdannut pyytää enää kolmatta. Se laji loppui siihen.

Jotain kevyempää ja rennompaa pitää minun urheiluni olla. Aitan ullakolla on vuosikymmenet ollut esine, jonka merkityksen tunnistan, koska olen sen käyttämistä 1960-luvulla nähnyt. Esineen nimi on hula-hula-vanne. Se voisi sopia minulle.



Rengas lantiolle pyörimään. lantio keikkumaan, pylly pyörimään niin että vanne pyörii ympäri eikä putoa.

Sitä yritin ihan tosissani monta kertaa ja seuraavana päivänä vielä uudestaan, mutta ei siitäkään tullut mitään. Rengas pyöri puoli kierrosta kohdallaan, toisen puoli kierrosta paljon alempana ja putosi siitä sitten maahan. Ei auttanut vaikka kuinka vanhojen elokuvien vamppinaisten tyyliin keikutin peppua. Mahdoton mikä mahdoton.


Ei auttanut muu kuin tyytyä vanhaan tuttuun kuulantyöntöön (pakittamalla, ei pyörähdystyylillä!). Kuulaa meillä maalla on aina työnnetty kylän äijien kanssa saunan jäähdyttelytauolla kuohuvaa dopingia maistellen. Se sujuu.



5 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Paavo Rintala lahjoitti 50-luvun lopulla pari paria hanskoja sille koululle hossa opetin. Toivoi poikien alottavan terveen nyrkkeilyharrastuksen. Pari kertaa otettiin retkelle mukaan, ja pojat vähän poseerailivat. Mutta enempää poikien (luullakseni) kuin opettajienkaan mielestä toisten lyöminen ei ollut kiva harrastus, ja hanskat katosivat jonnekin varastoon.

kariav kirjoitti...

Paitsi vastarintamiehistä, Jyväskylän muistetaan 60-70-luvuilla kaduilla liikkuneesta nopeita pyörähdyksiä ja nyrkkeilyliikkeitä tehneestä alan miehestä - olikohan Arska tai Reiska?

Roope Dessutom kirjoitti...

Nyt kun muistutat, muistan hämärästi itsekin kuulleeni tuosta Arskasta tai Reiskasta. Kohdalle hän ei kuitenkaan koskaan osunut.

Että Paavo Rintalakin oli nyrkkeilymiehiä. Tätä en tiennytkään. Ettei vaan olisi oppinut reipashenkiseltä appiukoltaan?

Inna Vaara kirjoitti...

Kokeilepa paritanssia! Minä hurahdin mummuiässä ja suositan kaikille paritanssikursseja. Hulluttelu kunniaan ja omat luutuneet ennakkoluulot nurkkaan.

Roope Dessutom kirjoitti...

Tämä on vaikeampi ehdotus. Olin nuorena rokkijätkä ja tanssit olivat sen mukaisia. En taitaisi enää oppia uutta?



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...