perjantai 25. syyskuuta 2015

Pätemisen tarve



Poikkesin entisellä työpaikallani. Nyt voi sanoa entistä painokkaammin tuon ´entisellä´, sillä olen kokonaan eläkkeellä. Toisaalta teen kyllä sinne joitakin erikseen sovittavia projekteja. Yksi sellainen on jo sovittu.

Huomaan tätä kirjoittaessani, että blogin lukijat saavat vanhentunutta tietoa, jos sattuvat lukemaan tuossa sivun oikeassa laidassa olevan profiilikuvauksen. Pitääpä korjata, kunhan ehdin ja viitsin. Kiirettä pukkaa tällaiselle eläkeläiselle. Ja silloin kun ei pukkaa, silloin usein laiskottaa.

Työpaikan (siis entisen) kuppilassa minulle kerrottiin uusimmat kuulumiset ja juorut. Ne ovat aina olleet työpaikan piristysruiskeita. Minä itsekin olisin kova juoruilemaan, jos vai tietäisin juoruja. Harvoin tiedän, mutta silloin heti kuiskuttelen. Jostain syystä muut tietävät aina enemmän.

Nyt minulle kerrottiin tosi pullea juoru korkea-arvoisesta esinaisestani (siis entisestä). Se oli mukavaa kuultavaa, mutta siinä oli yksi harmillinen asia. Minä nimittäin tiesin juorun ydinkohdan jo entuudestaan, sillä olin itse viime talvena paikalla näkemässä nyt kerrotun juorun syntytilanteen. (väärinkäsitysten välttämiseksi korostan:  olin siis vain näkemässä - en itse osallisena). Enempää en tässä kerro, vaikka mieli tekisi.

Mutta kuunnellessani juorua tajusin, että minullahan on ollut hallussani pullean juorun ainekset, mutta en ole käyttänyt niitä hyväkseni. En ole kertonut näkemääni kenellekään.

Olen hölmöyttäni hukannut tilaisuuden loistaa kuppilan juorupiirin keskipisteenä.




3 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Dessu, sinä menettelet kyllä nyt vähän kuin klikkauksilla elävä iltapäivälehdistö! Paitsi että se klikkausnappula puuttuu. Jo koulussa opin, että jonkun kuiskatessa toiselle opettaja vaati heti kertomaan kaikille. Eihän tässä enää saa unta öisin, kun miettii sitä mehevää juorua josta kerroit alun, ihan vain kiusallaan...

Roope Dessutom kirjoitti...

Hyvä blogiystäväni Kari. Sinä olet mallikelpoinen lukija. Tartuit ensimmäisenä pyydykseen.

Olen saanut kriittistä palautetta blogini nykytilasta. Sen on sanottu muuttuneen väsähtäneeksi, yllätyksettömäksi, tasapaksuksi, liian kiltiksi.

Kritiikki on otettava vakavasti, sillä lukijamäärät ja kommentit ovat kääntyneet laskuun. Jotain on tehtävä.

On poistettava pehmeät piipusta. Menestyksen malleja on kyllä runsain mitoin tarjolla. Kirjoittamalla puuta heinää saa yleensä paljon aikaan, kuten olemme julkisesta sanasta ja politiikasta saaneet havaita.

Juorut ja muut tihutyöt myyvät hyvin. Dramaturgiset cliffhangerit takavat jatkuvuuden. Tässä ne molemmat yhdistyivät, kuten huomasit. Vielä kun lisään blogiini vähäpukeisia naisia, niin mieslukijat eivät blogiani hylkää. Naislukijoita varten aion lisätä jaksamisen ja sielullisen jalostumisen korulauseita.

Tässä on tiivistettynä blogini tulevan menestymisen resepti.

Dessu

Kari Rydman kirjoitti...

Pliis pliis. lähetä klikattava neti B!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...