Kävin
Jyväskylässä. Juna kuljetti hiljaisen miehen. Olin varannut kiinnostavan kirjan
matkalukemiseksi.
Kirjani
oli Johan Wreden kirjoittama Tikkanens blick. Se on Tikkasen läheisesti
tunteneen kirjallisuusprofessorin kuvaus lankomiehestään, suomenruotsalaisesta
kauhukakarasta Henrik Tikkasesta.
Olin
etukäteen iloinnut matkasta, kun ei tarvitse itse ohjata. Junassa on hyvä
lukea.
Menomatkalla
lukeminen ei edistynyt.
Vika ei
ollut kirjassa vaan viereeni istuneesta matkustajasta. Sattui nimittäin viereeni
istahtamaan varsinainen pälpättäjä, suunnilleen ikäiseni mies. Hän ei ollut
hiljainen vaan selosti asioitaan koko matkan Tampereelle asti, jossa hän jäi
pois.
Hänellä
meni huonosti. Kaikki asiat olivat päin helvettiä: vaimo oli karannut,
työpaikka oli saneerattu ja pomo kiusasi, rahaa ei ollut, kaveri oli
petkuttanut, naiset eivät anna, auto oli rikki,
Ilves ei pärjännyt, maksa oli sökönä, krapula vaivasi ja muutenkin
vitutti ankarasti. Poliitikotkaan eivät tehneet mitään, eivät edesi SEN yhden.
Kaikkialla oli pelkkää kelvottomuutta, osaamattomuutta, epäpätevyyttä,
laiskuutta, turhuutta.
Mietin
matkan jatkuessa, missä olen hiljattain lukenut kuvauksen tämän herran
sielunveljestä. Löytyihän se, ja kotiin palattuani tarkistin asian.
Kyllä.
Aleksander Kuprinin kertomuksessa "Häät" on alivänrikki Slezkin, joka
on raivoissaan kaikelle:
"Ryökäleitä, Slezkin ajatteli.
Hän halveksi kaikkea, mikä ei sisltynyt hänen ahtaan elämänsä arkipäivään tai
mitä hän ei ymmärtänyt. Hän halveksi tiedettä, kirjallisuutta, kaikkia taiteita
ja kulttuuria, halveksi pääkaupungin elämää, vielä enemmän ulkomaita, halveksi
peruuttamattomasti kaikkia sivistyshenkilöitä, halveksi reservivänrikkejä, ,
mikäli niillä oli ylempi sivistys kuin hänellä, halveksi kaartia ja pääesikuntaa,
vieraita uskontoja ja kansallisuuksia, hyvää kasvatusta ja jopa tavallista
siisteyttä, halveksi syvästi raittiutta, kohteliaisuutta ja siveyttä."
Vippasin
kaverille vitosen, että pääsisi kaljalle. Varmaankin asemaravintolaan. Tuli
mieleen, että Tikkanen oli oikeassa kirjottaessaan aforismin
"Tyytymättömyys antaa perehtyneisyyden vaikutelman".
Paluumatka
sujui rattoisasti. Kirjakin eteni.
Tikkanen
(1924 - 1984) oli uskomaton tyyppi. Hän piirsi kuvia lehtiin ja kirjoihin, hän
kirjoitti kirjoja, jotka shokeerasivat paljastuksillaan. Hän kirjoitti
armottomia aforismeja. Ja hänen vaimonsa Märta Tikkanen kirjoitti miehensä
vimmaisesta alkoholismista mestariteoksen "Vuosisadan rakkaustarina".
Minulla
oli kerran tilaisuus seurata läheltä, kun Henrik piirsi maisemaa Helsingin
keskustassa. Hänellä on Helsinki-kuvia vaikka kuinka paljon. Samoin kuvia
Tukholmasta, Oslosta, Roomasta, vaikka mistä. Kuvassa Henrik on piirtänyt
näkymän Senaatintorilta. Vasemmassa laidassa on Suomen hallituksen palatsi.
Siellä istuvat ministerit, siis ne jotka eivät tee mitään. "Pieni
talo", josta näkyy vain osa hallituspalatsin nurkan takaa, on Sederholmin
talo. Tämän päivän Helsingin Sanomista luin, että siitä on lähiaikoina tulossa
Lasten museo. Hieno idea.
Kuva on
kirjasta Pohjolan pääkaupungit (WSOY 1966)
2 kommenttia:
Viime kesänä tulin Tukholmasta lentäen. Koko matkan yksi matkustaja kertoi elämästään, koko kone kuuli kuinka hieno työpaikka hänellä on Lontoossa. Kuinka hän on osallisena järjestämässä tulevia kisoja ja kuinka hän on matkustanut ympäri maailmaa. Puheet olivat vain hänen täydellisestä elämästään. Se 45 minuuttia tuntui todella pitkälle...
Viime kesänä tulin Tukholmasta lentäen. Koko matkan yksi matkustaja kertoi elämästään, koko kone kuuli kuinka hieno työpaikka hänellä on Lontoossa. Kuinka hän on osallisena järjestämässä tulevia kisoja ja kuinka hän on matkustanut ympäri maailmaa. Puheet olivat vain hänen täydellisestä elämästään. Se 45 minuuttia tuntui todella pitkälle...
Lähetä kommentti