maanantai 12. maaliskuuta 2012

Valtatie 66



Valtatie 66 on varmaankin Amerikan tunnetuin tie. Se kulkee mantereen poikki Chigagosta Kaliforniaan, ja sitä pitkin ovat ajaneet vaikka ketkä, minäkin. Minun ajoni tosin oli lyhyt pätkä Kalifornian päässä, ja siitä on aikaa jo yli neljännesvuosisata. Mutta silti, voin leuhkia.  

John Steinbeckin kirjassa Vihan hedelmät (The Grapes of Wrath 1939) ja kirjan pohjalta tehdyssä John Fordin elokuvassa tie on keskeisessä osassa. Sitä pitkin matkaa kurja joukko ihmisiä kohti lännen oletettua kultamaata. Musiikissa tiestä ovat laulaneet mm. Nat King Cole, Chuck Berry, Manhattan Transfer ja Rolling Stones. Aku Ankkakin on ajanut sitä pitkin, kuten kuvasta näkyy. Tiehen liittyy myös vanha TV-sarja.  

Harvempi sen sijaan tietää, että Suomessakin on samanniminen tie, ja vielä harvempi on ajanut sitä pitkin. Nimitys "Valtatie" on hieman liioitteleva, parempi nimi on "Kantatie" Tärkein on kuitenkin numero, ja se on 66.  

Mistä mihin tie kulkee, sen näyttää oheinen Maanmittaushallituksen kartta. Tätä tietä pitkin minä ajoin eilen kuskatessani inva-autolla pyörätuolimummoa hautajaisiin. (ks. tarkemmin edellinen postaukseni tässä heti alapuolella).  

Tien alkupää Orivedeltä Ruovedelle ja Virroille asti on minulle hyvin tuttu, sillä kesäkotini on kohtalaisen lähellä. Loppupupää sen sijaan on oudompi.  

Monenlaista nähtävyyttä tien varrella sijaitsee, mutta talvi ei ole niille suosiollista aikaa. On maineikas Maitolaiturimuseo, Topeliuksen suosima kestikievari, Runebergin lähde, Gallen-Kallelan korpiateljee, Kautun kanava, Visuveden kanava ja kääntösilta, Torisevan rotkojärvet ja monta muuta. Mihinkään emme voineet poiketa. Ainoa "nähtävyys", johon olisimme paluumatkalla voineet poiketa on erään lööpeistä tutun veljeksen kyläkauppa, mutta sinne minä en suostu poikkeamaan.  

Tästä tiestä ei ole kovin paljon kuuluisia teoksia, kuten amerikkalaisesta kaimastaan. Jotain kuitenkin. Vuonna 1975 Jussi Raittinen levytti kappaleen "Tehkää uus / valtatie kuuskytkuus". Siinä Jussi kulkee koko matkan Orivedeltä Lapualle saakka ja valittaa tien kuntoa.  

Uutta ei ole tehty, tie on aivan entisillä sijoillaan, mutta ehkä sitä on korjailtu. Ei se mitenkään erityisen huonokuntoinen ole. Jussin kappalettä en muista kuulleeni vuosikymmeniin, joten piti vilkaista, löytyykö se netin aarrearkusta. Löytyy, tosin ei se kaikkein alkuperäisin versio.  Täältä   sen voi ilokseen kuunnella.   

Matkustavaisille lukijoille voin suositella ajelua tällä tiellä, mutta mieluummin kesällä. 



5 kommenttia:

kariav kirjoitti...

Viimeksi kuljin kuuskutosta pitkin Orivedeltä Virroille synttärijuhlille jokunen kuukausi sitten.

Tie eroaa Orivesi-Mänttä-tiestä ent. kenkäteollisuustaajama Hirsilässä Onnistaipaleen ja Höllön jälkeen.

Jyväskylästä Orivettä lähestyttäessä oli ennen ysitien risteystä tienviitta "Nihuantausta". Veikko Huovisen novellissa suomalaissyntyiseltä tytöltä kysytään - olikohan kysyjä Jeesus - onko Suomessa Nihuantausta-nimistä paikkakuntaa.

Nykyään siinä lukee Voitila, kuten Hirsilänkin lähellä, kun tie kiertää Nihuanjärven Voitilan kylän kautta; kelirikkoaikana äärettömän mielenkiintoinen kokemus.

Kari Rydman kirjoitti...

Kiinnitin aikoinani huomiota Suomenselän ylitykseen tuolla tiellä. Siinä näkyi useita kohollaan olevia mitäsnenytolikaan-soita, ja kyllä sitä jotenkin tunsi "laskeutuvansa" Pohjanmaan viljelypitäjiin.

Roope Dessutom kirjoitti...

Mielenkiintoista, että blogini vakilukijoista löytyy näin laaja asiantuntemus aiheeseen, jonka luulin olevan aika harvojen hallussa. Ja Kari-nimisiä kaikki.

Nyt kun muistelen, eikö se ollut tämä Kariav, jonka blogissa oli taannoin kuva sinisestä lehmästä tämän reitin varrella?
Dessu

kariav kirjoitti...

Muistaakseni kuva on Tillmanin blogissa.

kariav kirjoitti...

Tienvarresta vielä; Kallenaution pihalla esittivät 1960-luvun alussa Klemetti-opiston kurssilaiset Kaarle-kuninkaan metsästyksen. Mukana oli mm. Jukka Kuoppamäki.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...