keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Ekakerta



Luultavasti useimmilla on nuoruudenmuistoja, jotka ovat vähän noloja. Sellaisia kuin eka känni tai eka seksi, jotka eivät sujuneet aivan ihanteellisella tavalla. Minulla ainakin on. Molemmissa tuli tunarointia.   

Silloin aikanaan se tuntui pahalta. Nyt paljon jälkeenpäin osaa olla itselleen armollinen ja ottaa muistot huumorilla. Niin kai niiden kuuluikin mennä, se on melkein kuin luonnonlaki.  

*   *   *     

Päteeköhän sama varttuneen iän ekakertoihin? Tuli vaan mieleen, kun minulla oli juuri yksi sellainen.  

Menin museoon. Liian myöhään hoksasin, että olen neljättä päivää eläkkeellä ja minulle kuuluu eläkeläisalennus pääsylipun hinnasta. Tuli sählinkiä, kun piti vaihtaa lippu ja näppäilla muutos kassakoneeseen. Nolotti tällainen ekakerta.   

Museossa sisällä tuntui nololta olla liikkeellä muita halvemmalla. Oli sellainen olo, että kuuluukohan tämä minulle ihan oikeasti vai olenko vilpillisesti liikkeellä, ihan samalla tavalla kuin nuorena opiskelijana tuntui, kun lintsasin Tukholman tunnelbanassa ilman lippua.   

Saa nähdä, meneekö tällainen nolotus joskus ohi vai jääkö se pysyväksi.   

*   *   *    

Joka tapauksessa, kävin alennettuun hintaan yhdessä suosikkimuseoistani, Amos Anderssonissa. Siellä ajan aina hissillä ensimmäiseksi ylimpään kerrokseen, johon tämä upporikas liikemies rakensi itselleen yksityisen kappelin alttareineen ja urkuineen (kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi). Siinä paikassa on jotain poikkeuksellisen vaikuttavaa, varsinkin kun tuntee Amoksen omalaatuista henkilöhistoriaa.  

Kuten aina, minulle kävi taas niin, että en ehtinyt katsoa kuin vähän alkua näyttelystä, kun tuli museon sulkemisaika. Juutun aina liian pitkäksi aikaa katsomaan jokaista teosta.   

Pitää siis mennä uudestaan. Onneksi pääsen halvalla. Ehkä en silloin kuitenkaan enää aloita Amoksen kappelista.



3 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Kun ihminen syntyy, melkein kaikki tapahtuu hänelle ekaakertaa. Vähitellen tulee myös vikakertoja, kuten yövaippojen poisjättö tai maitohampaan irtoaminen. Molemmat ovat alkavan vanhuuden merkkejä. Keski-ikä on silloin kun ekakertojen laskeva käyrä ja vikakertojen nouseva käyrä leikkaavat toisensa. Ikinuoruuden salaisuus on ekakertojen jatkuva hankinta!

Roope Dessutom kirjoitti...

Ei kuitenkaan sovi unohtaa lapsuuden vikakertojen paluuta vanhuuden ekakerroiksi. Ne eivät ole ikinuoruutta. Sellaisia ovat esimerkiksi ne yövaipat...
Dessu

Heidi kirjoitti...

Pidän tuosta museosta. Sopivan kokoinen ja kotoisa.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...