Hyviä neuvoja on tunnetusti hauska antaa mutta ikävä noudattaa.
Olen puolieläkkeelle jäädessäni saanut hyvää tarkoittavilta työtovereiltani melkoisen määrän neuvoja ja ideoita, miten voisin lisääntyvän vapaa-aikani täyttää. Ettei nimittäin tulisi vapaa-ajanvietto-ongelmia...
Esinaiseni ehdotti, että opiskelisin uuden kielen. Mietin hetken ja päätin että en opiskele. Olen koko työurani ollut tehtävissä, joissa olen tarvinnut kielitaitoa. Kahden kotimaisen kielen lisäksi pärjään sujuvasti kolmella muulla kielellä, ja se on riittänyt. Ranskan kielen taito olisi kyllä joskus ollut hyödyksi, mutta ilmankin olen saanut asiat hoidetuksi. Nyt on myöhäistä. En tunne motivaatiota.
Viraston naisväki on ehdotellut kaikenlaista: joogaa, akvarellimaalausta, tanssia, sukututkimusta, muistelmien kirjoittamista, väitöskirjan tekemistä... Mielenkiintoisimmalta idealta äkkiseltään tuntuu ikonimaalauksen kurssi. Siihen puuhaan minulla ei ole vähäisintäkään kosketusta, joten menisin aivan tuntemattomille teille. Harkitsen.
Vuoronvarausviraston väki tietää, että osaan kutoa. Niinpä eräs ehdotti, että laajentaisin taitoani, vaikkapa villapaitaan. Kollegani ovat nähneet, että joskus piruuksissani olen ottanut pitkään ja ikävään kokoukseen kutimen ja alkanut vakavana vääntää kaulaliinaa. Tähänastisen taitoni äärimmäisin ulottuvuus on sukan kantapää. Harkitsen tätäkin ehdotusta.
Miespuoliset kollegani ovat tietenkin ehdotelleet urheilulajeja - kuitenkin tietoisina penseydestäni. Myönnän silti, että hauska olisi olla nuori ja notkea. En kuitenkaan ota edes harkintaan seiväshyppyä, kolmiloikkaa, vuorikiipeilyä tai mäkihyppyä. Enkä varsinkaan lumilautailua. Jousiammunta voisi ehkä sopia - kesäkotini niityllä siihen olisi tilaa.
Yksi miespuolinen tuttava suositteli, että tekisin samoin kuin hän itse: menisimme syksyllä työväenopiston nikkarointikurssille, jolla valmistetaan ruumisarkku. Hmm, tätä täytyy vielä miettiä.
Kuten tavallista, parhaan idean - tosin ihan eri sarjaan kuuluvan - sanoi fiksu sihteerini neiti B. Idea liittyi ulkonäköni kohentamiseen.
Neiti B:n mielestä minä muistutan kaktusta.
Hän tarkoitti partaani, jonka olen aina päättäväisesti trimmannut kahdeksan millimetrin sängeksi. Sihteerini mielestä minulle sopisi selvästi pidempi malli.
Tätä ehdotusta olen jo alkanut toteuttaa.
3 kommenttia:
Tervetuloa sukankutimen tai muun neuletyön kanssa hauskoihin neuletapaamisiin ja kahvittelemaan. Joskus on muitakin miehiä paikalla.
http://www.lankatalopriima.fi/
http://www.menita.fi/
http://www.lankamaailmanordia.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri/tapahtumakalenterihelsinki
Kiitos kutsusta.
Vähän arastelen, sillä taitoni on kovin puutteellinen, vähän kuin alakoululaisella. Kun joskus olen tullut kutimen kanssa kokoukseen, siinä on ollut enemmänkin sellaista elvistelyn makua erikoisella "osaamisella".
Pistän kutsun vakavaan harkintaan.
Dessu
Ei tarvitse arastella. Osa porukasta tulee opettelemaan kantapään tekoa, osa ihastelee taitavampien töitä. Koko aikaa ei tarvitse olla paikalla, voi tulla vaikka vaan moikkaamaan. Aina on uusiakin mukana. Me "akat" tietysti pulistaan välillä niin, että purkoosi iskee eli joudutaan purkamaan se mitä on saatu aikaan.
Lähetä kommentti