torstai 13. tammikuuta 2011

Housut jalkaan

Erkon konsernin jättiläinen julkaisi vuoden alkajaisiksi (2. tammikuuta) kokosivun reportaasin otsikolla ”Housut tekevät kodin”. Sepä vekkulia, jättiläinen unohtaa kerrankin Nato-vyörytyksensä ja keskittyy olennaiseen.
Anteeksi, nyt taisin olla kohtuuton ivassani. Onhan Hesarissa ollut toki muutakin toimituksellista human interest -sisältöä. Emmehän voi unohtaa, että lehti on vuosikaudet lähes jokaisessa henkilöhaastattelussa tehnyt olennaisen kysymyksen: ”Maksalaatikko - rusinoilla vai ilman?”

Kun vielä tarkemmin mietin, Hesarin viikkoliite on oikeastaan huippuhyvä tällä alalla. Kuuluuhan sen ”Kuka Nyt” -palstan haastattelujen kysymyssarjaan jokseenkin säännöllisesti olennainen kysymys ”Kuinka karvainen on takapuolesi?” - Tosin ei aina. Olen miettinyt, miksei tätä kysytä kaikilta. Pintapuolisen havainnoinnin perusteella arvelisin, että jako menee haastateltavan sukupuolen mukaan - miehiltä kysytään, naisilta ei. En kuitenkaan ole varma, päteekö tämä havainto kaikissa tapauksissa. Ehkä on poikkeuksia.

* * * 
Tässä uudessa kotihousujutussa haastatellaan ja valokuvataan ihmisiä siitä, millaisia housuja he kotioloissaan pukevat päälleen.

Yhdelle tärkeintä on housujen löysyys. Hänellä on kahdet mustat ja yhdet punavalkoiset verryttelyhousut. Ne värikkäämmät ovat olleet hänellä käytössä 15 vuotta, ja silloinkin ne tulivat perintönä isoveljeltä. Tämä 28-vuotias tamperelaismies pitää tärkeimpänä housujen ominaisuutena sitä, että ne ovat tosi löysät. Vyötärön kuminauhan kuitenkin pitää pitää housut ylhäällä. ”Koti on housuissa”, hän julistaa. Tämä lausahdus olisi mielestäni syytä ottaa mukaan seuraavaan WSOY:n syvämietteisiä ajatuksia keräävään paksuun aforismikokoelmaan.

Toinen vaihtaa talvella kotiin tullessaan ylle Marimekon kermanväriset villaiset neulehousut. Kesällä käytössä ovat beesit veluurihousut. Jouluna väri on punainen. Kauppareissulle tämä 58-vuotias helsinkiläisnainen ei kuitenkaan housuissa lähde julkisesti näyttäytymään, sillä ne ovat ”sellaiset yksityishousut”.

Kolmannella, 31-vuotiaalla helsinkiläisnaisella, asu vaihtelee. Välillä on pitkä raidallinen mekko, välillä haaremihousut. Mekko on ilmeisesti monikäyttöisempi, sillä hän kehuu sitä mukavaksi puuhatessaan sängyssä läppäri sylissä.

Neljäs, 47-vuotias espoolaisnainen, ei selvästikään ymmärrä mukavuuden luonnetta. Hän oli katsonut Lenita Airiston haastattelun, jossa tämä oli tiptop punaisessa plyysisessä kotiasussa. Niinpä hän oli etsinyt Niken lantiomalliset joustamattomasta tekokuidusta tehdyt housut. Niissä hän voi kuurata lattioita ja ottaa heti vieraita vastaan ja postilaatikolle voi kipaista ilman häpeää polvipusseista naapureiden silmissä. - No, tiedämmehän me Espoon ja espoolaiset…

Entä Dessu itse?

Dessu ei häpeä polvipusseja eikä käytä lantiomallisia. En myöskään Marimekon neulehousuja, vaikka muuten arvostan Marimekkoa suuresti. Arkkitehti-olkalaukku minulla on koko ajan käytössä. Aikoinaan käytin myös Kuski-pukua, sitä vakosamettista, mutta sen valmistus harmikseni lopetettiin.

Dessulla on neljät kotihousut, kaikki samanlaisia, tosin eri värisiä: kahdet mustat ja kahdet harmaat. Ostin ne kymmenisen vuotta sitten ollessani muutaman kuukauden Yhdysvalloissa. Housuissa on reiden päällä erään yliopiston urheiluseuran nimi ja logo (jätän nimen tässä mainitsematta etteivät joudu nolatuksi). Väljät housut, polvipussit, kuluneet, rispaantuneet, mukavat. Uskon, että ne kestävät vielä toiset kymmenen vuotta. Onneksi ostin niin monet.

Kummallisia nämä yliopistojen ja korkeakoulujen käytännöt. Näin kerran tuttavallani Sibelius-Akatemian oppilaskunnan tyylikkään t-paidan. Kysyin, mistä voisin ostaa sellaisen itselleni. Hän sanoi, että en mistään, kun en ole tekemisissä sen laitoksen kanssa.

Sanoin, että onhan minulla amerikkalaisen yliopiston housuja iso pino, vaikka en ole koskaan ollut tekemisissä sen yliopiston kanssa, en ole edes käynyt siellä. Sibelius-Akatemiassa olen sentään käynyt, hyvinkin monta kertaa kuuntelemassa konsertteja.

Ei auttanut.

5 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Usein kun tulen kotiin ja tiedän ettei tarvitse mennä mihinkään, paitsi nukkumaan otan pyjaman kaapista. Minulla on niitä useita ja mielialan mukaan laitan yhden päälleni. Keitän teetä, otan ison mukin (0,5 l) ja hyvän kirjan. Hyvä asento sohvalla, yleensä viltin alla ja nautin olostani. Joulun alla tunnelmaa parantaa kynttilät ja erityisesti suklaat ;)

Kari Rydman kirjoitti...

"...häpeää polvipusseista..." Minulla on jossain herrasmiehen tapaopas jostain 20-luvulta, "Mannen i sino prydno". Kirja kieltää jyrkästi vetäisemästä istuutuessa lahkeita ylöspäin polvipussien välttämiseksi. Syy: Herrasmiehellä on aina varaa ostaa uudet housut ennen polvipussien syntymistä. - Samasta syystä lautasta ei saa syödä tyhjäksi, sehän viestittäisi että miehellä oli nälkä. Toisaalta ei saa myöskään jättää lautaselle liikaa, kun siitä emäntä voisi pahastua....

Anonyymi kirjoitti...

Kiva kirjoitus, joka laittaa ajatuksia liikkeelle!
Koska aikoinaan suomen kielen opettajan tiedettiin 'vihaavan' pitkiä housuja tytöillä hänen tunneillaan, mikä ilmeni myös annetuissa numeroissa. Siispä vaihdoimme hameeseen urheilutuntien jälkeen. Mieleen tulee myös sävelmä "seinilläkin korvat on", ehkä silmätkin ! En näistä seikoista jotenkin johtuen en siis kulje kotona muodottomissa verkkareissa. En edes omista sellaisia. Uskon kotihameen voimaan. Se istuu vyötäröllä, ei purista ei kiristä. Ei siis synnytä 'micheliinejä' käyttäjälleen, eikä niitä pusseja eteen, ei taakse. - Tietenkin pukeudun asiallisesti eri tilanteisiin. En siis lähde viheriölle tai vuorille hameessa, kuten skottimiehet !

.... ja lautaselle jää aina jotakin pienesti, vaikken olekaan lukenut juuri tuota edellisen kommentoijan mainitsemaa kirjasta.

'Sivummalta seuraaja'

Dessu kirjoitti...

Lukijat vaikuttavat olevan kotihousujen osalta fiinimpää väkeä kuin Hesarin jutun ihmiset. Myös Dessu itse tunteenyt itsensä moukaksi repsottavine verkkareineen. Ei auta edes yliopistollinen logo housuissa. Pitäisiköhän minun kohentaa olotilaani? Pistän asian harkintaan.

Johanna - Omamaamansikka blogi kirjoitti...

Oikein aloin tätä asiaa pohtia. Kyllä vain se yliopiston logo tekee housuista heti salonkikelpoisemmat. Ei haittaa vaikka olisi maalitahroja, öljyläikkiä tai kulumia. Kyllä niistä housuista intellektuellin tunnistaa.

Ja sanonpa vain höh tuon Sibeliuslaitoksen paidan suhteen. Mutta taiteilijat eivät ole kaiketi koskaan ymmärtäneet markkinatalouden päälle.

P.S. Sinulla on hauskat ja viihdyttävät sivut. Näitä selailee ilomielin.