Dessutom on seurannut tarkasti keskustelua kasvisruoasta. Muutamissa kaupungeissa, ainakin Helsingissä ja Espoossa, on pohdittu ehdotusta, että kouluihin tulisi kerran viikossa kasvisruokapäivä.
Poliitikot on pantu tekemään päätös. Siitähän ei hyvä tule - sen tietää. Menee heti kiihkoiluksi ja ideologiseksi vääntämiseksi. Vihreät puolesta, muut enemmän tai vähemmän vastaan.
Asia kiinnostaa Dessutomia, sillä hänellä on henkilökohtaista kokemusta aiheesta. Sitä ei monella ikäiselläni ole. Pidän itseäni jonkin verran asiantuntijana.
1970-luvun puolivälissä olin mukana opiskelijaporukassa, joka vuokrasi ison huoneiston Kruununhaasta asunnokseen. Kollektiiviksi sitä sanottiin, jotkut myös kolhoosiksi. Meitä oli kymmenkunta, jokaisella oma huoneensa. Ruokataloudessa pyrimme yhteiskeittiöön, sillä joukossa oli kokkiopiskelija, joka oli halukas ohjaamaan ja johtamaan keittiötä. Rahavaramme olivat niukat, kuten opiskelijoilla aina.
Päädyimme kasvispainotteiseen ruokavalioon. Sovimme, että kasvispäiviä on viisi viikossa, sekaruokapäiviä kaksi.
Kasvisruokapainotteisuus ei ollut minulle ideologinen valinta, kokillemme oli. Etukäteen epäröin halukkuuttani, mutta suostuin siksi, että siitä olisi tarvittaessa ollut helppo päästä eroon. Olisin voinut syödä Porthanian kuppilassa opiskelijahintaan, jos en olisi halunnut käydä kotona syömässä.
Mutta kotiruoasta tuli menestys. Kokkimme johti toimintaa niin, että ruoan tasosta ei tingitty. Siitä ei tullut mitään lautasellinen raakoja ituja -meininkiä. Ruokien valmistamiseen nähtiin vaivaa. Voin vilpittömästi sanoa, että niinä vuosina opin nauttimaan kasvisruoasta. Opin myös paljon ruoan valmistamisesta.
¤
Kollektiivimme hajosi aikanaan - kolmisen vuotta sitä kesti. Sen jälkeen olen palannut ”normaaliin” ruokavalioon. Muu ei oikein onnistu arkielämässä, sillä työpaikkaruokailussa ei ole tarjolla laadukasta kasvisvaihtoehtoa. Olen usein kaivannut paluuta 70-luvun kollektiivimme ruokapöytään. Niukoista rahavaroista huolimatta se oli laadukasta syömistä verrattuna nykyisiin työpaikka-aterioihin.
Asennoituminen kasvisruokaan on ongelma. Se on naisten hömpötystä. Äijänäkökulmasta se on pilkan aihe. Se on pupuruokaa ja sen kannattajat ovat ituhippejä. Ei riski mies elä salaatinlehdillä ja porkkanalla.
Dessutom on kriitikoiden kanssa samaa mieltä siihen asti, että idut, salaatit ja raasteet eivät ole riittävä vaihtoehto raavaalle miehelle, jos se siihen jää eikä muuta ei ole tarjolla. Mutta jos ammattimaisella osaamisella rakennetaan monipuolisia aterioita, silloin raavaskin äijä tulee kylläiseksi ja nauttii ateriastaan.
¤
On tälle ideologinenkin perustelu. Maailman luonto ja ilmasto ovat menossa siihen suuntaan, että lihansyönti on tuhoisaa. Ja lihomisongelma valtaa maailmaa. Suomessakin käy niin kuin Amerikassa, ylipaino lisääntyy. Siitä olen itse hyvä (huono) esimerkki.
Linkit mystiikan suuntaan pitäisi saada katkaistuksi ja painottaa asian rationaalista olemusta. Monet taiteilijat ovat nähneet asiassa uskonnollis-ideologisen puolen, esim. Leo Tolstoi ja Suomessa Arvid Järnefelt. Hyvä niin, mutta se ei riitä. Nyky-Suomessa asiaa edustavat ennen kaikkea nuoret tytöt, joilla perustelu pohjautuu pitkälti eläintensuojelun aatteeseen. Hyvä sekin, mutta sekään ei riitä. Ns. valtaväestö pitäisi saada mukaan. Siirtymä ei voi olla jyrkkä eikä nopea.
Tässä mielessä Dessutom kannattaa ajatusta, että kouluihin tulisi yksi kasvispäivä viikossa. Se ei olisi jyrkkä muutos mutta raivaisi tietä oikeaan suuntaan. Mutta se ei missään tapauksessa saa olla mitään huonosti toteutettu siirtymä. Ei pelkkiä itulautasia, siitä tulee vain torjuntareaktio.
Pitää tulla huolellisesti ja vaivalla toteutettuja aterioita, jotta lapset ja nuoret huomaavat, että tämäkin voi olla hyvää ruokaa.
Asiassa piilee vaara. Voin epäillä, että pienellä budjetilla jossain isossa keskuskeittiössä tehdyt ruoat eivät voi täyttää laatukriteereitä. Nakkikastike tai kalapuikko ei vaadi työvoimaa samassa mitassa kuin huolellisesti tehty kasvisateria.
Dessutomin ohje poliitikoille: päättäkää kasvispäivästä vain sillä ehdolla, että käytettävissä on resursseja sen kunnolliseen valmistamiseen. Säästökeinoksi älkää sitä määrätkö.
