keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Rukkaset naulasta




Lähestyvä kesä sekoittaa ajatuksia. Eilen kirjoittelin uutta tarinaa blogiin. Aiheena oli äskeinen käyntini Tukholmassa. Olin hääjuhlassa, kävin museoissa, vaeltelin kaupungilla. Kirjoituksesta tuli kuitenkin sen verran sekava sepustus, että en kehdannut sitä lähettää. Ajatukset karkailivat, en osannut keskittyä.  

Lähestyvä kesä tarjoaa mahdollisuuden muuttaa elämäntyyliä. Olen vuosikymmenet viettänyt suuren osan kesästä kesäkodissani Längelmäveden rannalla. Muutos kaupunkielämään on valtava. On hiljaisuutta, on rauhaa. Toisaalta on myös paljon vieraita - sekä kotimaasta että ulkomailta, tänä kesänä ainakin Ruotsista, Belgiasta, Saksasta, Italiasta ja Espanjasta.   

Suurin muutos on kuitenkin tavallisen arkipäivän sisällössä. Töölöntorilla minulla ei ole mahdollisuutta fyysiseen työhön. Längelmävedellä on. Minulla on puutarha, kasvimaa, kukkapenkkejä, yrttipenkki,  rantapajukkoa, metsääkin. Niissä on käyttöä lapiolle, rautakangelle, sahalle, moottorisahalle, raivaussahalle, trimmerille, silppurille, kirveelle, ruohonleikkurille, puhumattakaan rakentamisessa tarvittavista työkaluista. Minullahan on suunnitteilla uusi käymälä, kuten aiemmin kerroin.   

Viihde-elektroniikkaa välttelen, vaikka on sitäkin mukana. Tietokoneeseen minulla syntyy talven mittaan jonkinasteinen addiktio. Siitä yritän rimpuilla kesällä irti. Läppäri on kyllä mukana, sillä joudun tekemään alkukesästä erään työhön liittyvän tekstin, etätyönä. Mutta nettiin en helposti pääse, yhteys on huono. Pitää ajaa lähemmäksi lähikaupunkia, jos aikoo saada yhteyden sujuvaksi. Siihen en ihan joka päivä viitsi ryhtyä. 

Kesäperinteisiini kuuluu kierrellä lähialueen tapahtumissa. Tampereen näyttelyt ja museot, Vanhan kirjallisuuden päivät, lähipitäjien kesäteatterit ja konsertit, Mäntän taidenäyttelyt, Oriveden opiston yleisötilaisuudet ja monet muut, kaikki tällaiset kuuluvat kesäohjelmaani. 


Suurin ilo on kuitenkin lukeminen. Se jakautuu kahteen osaan. Toisaalta ovat kirjat, joita luen nojatuolissa suuren ulkona puun varjossa. Minulla on jo hankittuna pino kirjoja ja lisäksi pitkä vihjelista. Paikallinen kirjasto pääsee taas keskeiseen asemaan, kuten joka kesä. Toisaalta minulla on mökin ullakolla ja aitassa melkoinen määrä vanhoja lehtiä menneiltä vuosikymmeniltä, aina 1920-luvulta saakka. Ne ovat uskomattoman kiinnostavaa luettavaa. Olen aikeissa ottaa skannerin mukaan voisakseni ottaa talteen kiinnostavia juttuja. Sellaisista on kertynyt jonkin verran näytteitä tämän blogin menneissä postauksissa. Sivun vasemmasta reunasta löytyy tunnistetyyppi "Vanhoista lehdistä löytynyttä".  

Päättyneen talvikauden illat ja pitkälle yöhön olen yleensä istunut sormet tietokoneen näppäimistöllä. Nyt on aika katkaista tämä riippuvuus ja vetää rukkaset käteen. (Harmikseni en löytänyt kuvavarastostani kuvaa kunnon rukkasista. Pitää tyytyä näppylähanskoihin.)  

Katko tekee hyvää, suosittelen. Kirjoittamisen sijaan vietän myöhäisillat kuljeskelemalla pitkin rantoja, istuskelemalla laiturilla, soutelemalla, saunomalla, kuuntelemalla kesäyön ääniä. Puolieläkeläisenä olen ensimmäistä kertaa puolijoutilas alkukesän ajan. Ainoastaan yksi virkamatka on tiedossa: Berliini kesäkuun puolivälissä. Loppukesästä ei ole mitään. Helsingissä tuskin käyn muutoin kuin vieraita hakemassa / viemässä satamissa ja lentokentällä.  

Kiitän lukijoitani ja toivotan hyvää kesää. Erityisesti kiitän Teitä, jotka olette vilkkaasti kommentoineet juttujani. Kiitos myös Teille, jotka olette kommentoineet sähköpostitse. Lähipäivinä katoan maisemista. Jos kesästä hengissä selviän, palaan tänne syksyllä hyvissä ajoin ennen joulumarkkinoiden avautumista.




perjantai 11. toukokuuta 2012

Kielimiehiä




Muinainen luokkatoverini keskikoulun ajoilta, Matti S., sai osakseen opettajan pilkan, kun hän käänsi ruotsinkielen kokeessa epätarkasti sanan "matkalippu". Koepaperissa luki "resaflagga".  

Välitunnilla Matti oli kiukkuinen kuin ampiainen. Enää ei siis voinut luottaa edes sanakirjaan. Hänellä oli ollut kokeessa taskussa kouraan mahtuva lunttaussanakirja, jonka hän oli kalliilla rahalla hankkinut omistukseensa. Sieltä hän oli tietonsa katsonut. Kahdesta kohdasta.

Tämä tapaus muistui mieleen, kun luin, että VR on nyt painanut matkalippuunsa tekstin "Lippu on henkilökohtainen, henkilöllisyys todistettava - Flaggan är en personlig, identitet för att bevisa".  

Heräsi kysymys, että onkohan Matti saanut paikan VR:n kielenkääntäjänä sanakirjansa kanssa. Hänen myöhemmistä vaiheistaan kun minulla ei ole tietoa.  

Taitaa kuitenkin olla Googlen käännöskoneen tekosia. Toisaalta onhan tuo virhe klassikko, helposti ymmärrettävä lipsahdus. Se vanha vitsi kuului suunnilleen näin:  "Finlands biljett räknades i Tygbranschens hållare - Suomen lippu laskettiin Kangasalan pitäjässä".  

Mieleen muistuu toinenkin ikävä koulussa sattunut kielilipsahdus - ei ollenkaan klassikko, enkä kehtaa kertoa, kenelle se sattui. Englannin käännös käsitteli Dag Hammarskjöldiä, YK:n pääsihteeriä. Tekstissä luki "He was elected chairman in 1953".   

Eräs nuori mies luki sen kohdan huolimattomasti ja havaitsi virheellisesti, että kolmas sana oli "electric". Niinpä koepaperiin tuli käännös "Hän oli sähkötuolimies..."  

Voi sitä pilkkaa ja noloutta.

(Kuvan tekijä ei ole tiedossani - tietääkö joku?)


keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Mistä löytäisin sen kirjan




On se aika vuodesta, jolloin havahtuu ajatukseen, että muutto maalle on lähellä. Siihen pitää ruveta valmistautumaan. Muuttotavaroissa pitää olla sellaista lukemista, että pärjää kesän yli.  

Längelmäveden kesäkodissani ylivoimaisesti paras tuntemani lukemispaikka. Se on aurinkotuoli, jonka sijoitan suuren terijoensalavan alle kukkaniityn laitaan. Kukkaniityn takana on kumpareinen kaurapelto. Toisella puolella on näkymä järvelle. Tuolin sijainti kiertää auringon mukaan. Pitää pysyä varjossa. 

Sellaisella paikalla lukeminen vaatii kirjalta luonnetta. Kirjan pitää olla harmoniassa maiseman kanssa. Mikä tahansa ei siihen sovi.  

Tässä tarkoituksessa olen viime päivinä ryhtynyt etsimään sopivia kirjoja. Uutuuskirjat ovat huonosti tuntemani alue, minä kun olen enemmän klassikkoteoksiin suuntautunut. Onneksi on ansiokkaita blogeja, joista saan tietoa uutuuksista. Mielestäni laadukkain niistä on tässä tekstin vasemmalla puolella näkyvässä listassa oleva "Kirjainten virrassa".  

Poikkesin uudistettuun Suomalaiseen kirjakauppaan Kolmen sepän aukiolla. Siitä on nyt tullut varsin tummasävyinen ja aiempaa väljempi, omalla sortillaan tyylikäskin, mutta armottoman keskittynyt vain myyntihitteihin. En välitä karppauskirjoista enkä henkisen hyvinvoinnin oppaista. Pitää olla proosaa ja lyriikkaa - tai sitten historiaa ja elämäkertoja.

Aikanaan piruiltiin, että Suomalainen on paperitavarakauppa, jossa myydään myös kirjoja. Akateemisesta sanottiin, että se on kirjakauppa, jossa myydään myös paperitavaraa. Väite oli - ja taitaa olla vieläkin - oikeansuuntainen, aivan samoin kuin sen toinen versio, jonka mukaan Turun Sanomat on Suomen ainoa urheilulehti, joka julkaisee myös kuolinilmoituksia. Mikään näistä ei kuulu suosikkeihini. Akateeminen tosin on laatukauppa silloin, kun tarvitsen jotain erikoisalan kirjallisuutta. Ja on siellä viehättävä kuppila, täytyy myöntää.  

Divarit ovat minun suosikkipaikkojani. Ervastin paikkaa Kalliossa ei enää ole, siellä oli mukava pistäytyä. Lauantaisin kävin usein ja aina löytyi oivallista juttuseuraa. Sama päti Holapan divariin Fredalla, niin kauan kuin kirjailijamaestro itse oli tiskin takana. Paikka on vieläkin olemassa (kuva 1) mutta ei enää entisensä kulttuurikeskus. Hiltunen jatkaa vielä ja on säilyttänyt tasonsa, samoin Yrjönkadun antikvariaatti. Kotinurkillani Pohjoisella Hesperiankadulla on aivan loistava Arkadia. Siellä on kaiken aikaa myös moni-ilmeisiä kulttuuritilaisuuksia.  

Hagelstam (kuva 2) taitaa olla nykyisistä laadukkain ja monipuolisin. Pidän myös Laterna Magicasta Vironkadulla. Siellä on usein myös kiinnostavia näyttelyitä. Siellä on kyllä vähän turhan kaaosmainen olo kaikkien kirjaröykkiöiden keskellä. Omistaja on talvet ties missä etelässä ja sijaisilla on vaikeuksia.  

Näissä paikoissa nyt kiertelen ja teen löytöjä. Kaupungissa tällainen käy. Tampereellakin poikkean kerran tai pari kesässä divarikierroksella. Nyt siellä on avattu uusi, hyvin kiinnostava kirjakauppa, jolla on velvoittava nimi "Tulenkantajat". Siellä täytyy ehdottomasti käydä.