M. tuli kysymään, suostuisinko myymään hänelle vanhan Yarikseni. Hän tiesi, että auto on ollut pois käytöstä jo yli vuoden. Yaris on kuulemma arvonsa säilyttävä merkki ja menee vanhanakin helposti katsastuksesta läpi.
Tulipa vaikea kysymys.
Se on totta, etten ole juuri koskaan tarvinnut autoa muuhun kuin kesämökkireissuihin. Nyt minulla ei ole enää kesämökkiä. Tuskin enää koskaan hankinkaan.
Kaupungissa en tarvitse autoa ollenkaan. Täällä on erinomainen joukkoliikenne. Pidemmät matkat teen mieluusti junalla. Jyväskylään pääsee kolmessa tunnissa. Vaasassa en enää käy, sillä vanhukset ovat poissa. Tukholmaan pääsen laivalla.
Lupasin miettiä ehdotusta ensi kesään asti. M. piti miettimistäni hieman hitaana. Minä selitin, että näin hankalaa päätöstä pitää miettiä tarkasti. Ajokorttikin on voimassa viisi vuotta. Pärjäisinkö ihan oikeasti ilman autoa?
*
Kävellenkin pääsen taas. Polvi on parantunut melko hyvin. Ei vielä pitkiä matkoja, mutta kauppareissut sujuvat ilman apuvälineitä.
Mutta yksi asia tuntuu mahdottomalta. Kyykkyyn laskeutumista en uskalla kuvitellakaan. Sen
verran paha muistijälki jäi puolentoista kuukauden takaisesta kyykistymisestä (klik). Sama pätee laskeutumiseen nelinkontin.
Sitä olen ankarasti miettinyt, voiko ihminen pärjätä loppuelämänsä kyykistymättä..
*
P.S. Olen pitänyt blogini viikon verran suljettuna. Syy on viime aikoina lisääntynyt epämääräinen liikehdintä blogini kimpussa. Valtava määrä lukijoita jostain itäisiltä mailta on vuorokaudet ympäriinsä raksuttanut kävijälaskureita. En usko, että kirjoitukseni oikeasti ovat yhtäkkiä saavuttaneet sillä suunnalla niin hurjan suosion.
En tiedä, tepsiikö sulku. Jos ei tepsi, lisää sulkuja on tiedossa. Palan kyllä.
3 kommenttia:
Helpotuksen kanahäkki! Tällä Aristoteleen kantapäätä kosiskelevalla ilmaisulla juhlistan blogisi avautumista! On tämä meininki mennyt ihan meiningiksi... Mutta Yaris herätti minussa tarpeen kuvata napanuoraa maailman ja minun välilläni. Jos vuoden päästä en enää saa korttia, jään tänne kotiin, ja sitten loppu tulee alta aikayksikön... Se Yaris on 21-vuotias, ja erinomaisessa kunnossa, vaikka kilometrejä ei enää tulekaan niinkuin viisi kuusi vuotta sitten. Vanha folkkarikuplani oli 20 vuotta käytössä, 1963-83, ja siinä kului kolme moottoria, kolme maalia ja puoli korillista peltiä ja pohjaa. Yarikselta on vaihdettu joku laakeri ja muuta pientä. Ei kaikki vanha ollut yhtä hyvää kuin uusi.
Minun Yarikseni on vanhempi, ensirekisteröinti 2003. Mutta kilometrejä vasta 165000, koska ajoja vain kesäisin mökille. Talvirenkaita ei ole. Kunto erinomainen, vaikka mitään korjauksia ei ole tarvittu.
Ymmärrän huolesi - ajamisen loppuminen on iso asia. Minulle se on isso vain periaatteessa, ei käytännössä, sillä kaupunkilaisena minun kulkemiseni ei ole ollenkaan riippuvainen omasta autosta.
Jos olisin kaupunkilainen, olisin autotta yhtä lailla pinteessä. Kun jalat alkavat heiketä, kun kävelymatkat alkavat olla kilometrin murto-osia, niin autoton olisi vaikeuksissa. Maalla sentään on tilaa autoille ja muille härveleille. :)
Lähetä kommentti