tiistai 16. syyskuuta 2025

Vaarallista puuhaa

Tarkoitus oli ottaa kirjahyllystä Matti Kurjensaaren henkilökuvia sisältävät esseekirjat ja lukea, mitä hän kirjoittikaan korkealentoisella tyylillään muutamasta takavuosien merkkihenkilöstä.

Kurjensaari sijaitsee aakkosjärjestyksessä alimmaisella hyllyllä, melkein lattialla. Jouduin siis kyykistymään.

Silloin se iski. Salama osui oikeaan polveeni takaapäin.  Pystyyn siitä ei päässyt. Kivusta irvistellen konttasin sohvalle makaamaan

Mitä tästä opimme?

Kirjahyllyt ovatkin paholaisen suunnittelemia virityksiä. Sellaisia ei pidä kotiinsa rakentaa. Kurjensaari on gangsterikirjailija, jonka teokset pitäisi polttaa roviolla.

Nyt makaan neljättä päivää sairaalassa. Polvea on kuvattu ja tutkittu, mutta mitään rikki mennyttä ei ole löytynyt. "Bakerin kysta" -niminen vamma on mainittu, "ehkä tai sitten ei". 

Blogi jää nyt tauolle, kunnes tästä tokenen - tai sitten ei, en ole varma. Sairaalassa virikkeitä kirjoittamiseen on niukasti.

Kuvissa nykyisen lähiympäristoni virikeaineksia. 

8 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Perhanan perhana.

meri kirjoitti...

komppaan karin perhanaa. siitä tulee mieleen suomentaja katriina huttunen, joka ei halua kuulla tsemppilauseita tai voimien toivotteluja. 'voi paska' tai 'ei helvetti' -tyyppiset osanottoreaktiot ovat parempia.

Teepussi kirjoitti...

Toivottavasti joku kantaa sinulle sinne riittävästi kirjoja (Villipedon lisäksi). Ja kun jalka kuntoutuu ja pääset kotiin, rovio oitis pystyyn. Poltat Kurjensaaren ja saman tien koko hyllyn.

aino harjula kirjoitti...

Alahyllyt on ongelmallisia! Samoin kuin lähellä lattiaa olevat pistorasiat. Toipumisia.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Voi voi, paranemista!
Kirjahyllyt on tappaneetkin ihmisen, joka nyhti kirjaa ylähyllyltä ja hylly kaatui päälle. Ei pidä siis kurkotella, mutta ei kumarrellakaan.

Kari Rydman kirjoitti...

Dessu, rohkenenko kysyä mikä tilanteesi on nyt?

Dessu kirjoitti...

Olen eilen (maanantai) kotiutunut sairaalasta. Kymmenen päivää siellä meni. Mukanani toin uuden huonekalun, rollaattorin.

Sairaalassa polvea treenattiin fysioterapeutin johdolla, mitään muuta sille ei tehty. Rollaattorin avulla pärjään ihan mukavasti kotona. Tassuttelen liukuestesukat jaloissa mutta ulos en vielä uskalla mennä. Hankalin on kylpyhuone, johon on rollaattoria haittaava kynnys. Muita kynnyksiä ei ole.

Polven luvattiin (todennäköisesti) paranevan entiselleen. Kovasti se onkin kohentunut, joten hyvältä näyttää. Neljä pilleriä aamuin illoin tuli syötäväksi. Vuorokausirytmini suistui sairaalassa ihan kummalliseksi, kuten tämänkin kommentin kellonajasta näkyy, mutta eiköhän sekin pikkuhiljaa palaile normaaliksi.

Kari Rydman kirjoitti...

Eli pikkutunneille?! :) Luojan kiitos että tämä omituinen vaiva on paranemassa!