Toivottaako vai ei? Siitä näytti etukäteen tulleen pääasia.
Kyllä se toivotti.. – On se hyvä mies. Ei mennyt ääni vaaleissa väärälle ehdokkaalle.
Muilta osin puhe ei näyttänyt olevan niin tärkeä. Jotain se taisi sanoa tasa-arvosta, rasismista, maahanmuutosta, oikeudenmukaisuudesta ja sen sellaisesta woke-hömpötyksestä.
Xwitter-kansalaiskeskustelu oli vilkasta ennen ja jälkeen uuden presidentin puhetta. Tässä hyvin vapaasti ja yksisilmäisesti keräämiäni sävyjä ja sisältöjä noista xwiiteistä.
Parempi ehkä minustakin oli, että toivotti. Vaikka kiivaasti vastustan uskonnon tuomista poliitiikkaan, tästä yksityiskohdasta on tullut samankaltainen kulttuurikysymys kuin Enkeli taivaasta ja Suvivirrestä koulun juhlissa.
Toivotuksen puuttuminen olisi aiheuttanut suurta katkeruutta kristilliskansalliskonservatiiveissa. Suvakkipuolella toivotus ei aiheuta samanlaista mielenkuohuntaa. Onhan näihin totuttu. Tämä ei ole sen arvoinen yksityiskohta, josta kannattaa tehdä pääasia. Pääasia on, että presidentti puhui muuten aika fiksusti.
Kirjailija Pirkko Saisio kirjoitti HS:n uudenvuodenesseessä samasta asiasta vielä fiksummin. Uskonto ja politiikka sopivat huonosti yhteen. Historiaa pitäisi osata katsoa avoimin silmin. Jos silmät ovat ihan oikeasti avoimet, huomaa, että länsimaisen kulttuurin perustalla olevan vahvan kristillisen vaikutuksen takana on toisenlaistakin käytännön toimintaa.
Historiaa ei saa pyyhityiksi pois, mutta mikä siinä kiikastaa, että nykyhetkikään ei ole kaikin osin ihanteen mukaista. Tästäkin näkökulmasta presidentin toivotusta kannattaisi miettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti