Tuli kutsu. Kysymys kuului, lähtisimmekö pienellä porukalla vanhaa kaveria katsomaan.
Kaveri oli joskus kauan sitten ihan oikeasti kaveri, mutta sitten alkoi mennä vinoon. Viina vei miestä liikaa. Nyt on maksa sökö ja muutama kuukausi jäljellä. - Fiksu kaveri nuorena, opinnoissaan terävä mutta kännissä pahapäinen.
Elämä olisi voinut mennä toisinkin, mutta sivusta katsoen näytti, että hänellä tuli kroonisesti käännyttyä väärään suuntaan joka risteyksessä.
Kaveriporukka alkoi hylkiä. Joskus mietittiin, voisiko jotain apua tarjota. Tarjoamatta jäi. Jotenkin vaan näytti, että apu on tekemätön paikka. Lähtökohtakin tiedettiin huonoksi, sillä perhetaustassa oli sama ongelma. Perintönä elämäntaakka.
Toisilla vaan menee huonosti – aika monilla. Ei osu siihen mihin haluaisi tähdätä.
Nyt sitten me jälkeenjäävät mietimme eniten itseämme. Kestääkö kantti mennä jättämään jäähyväisiä, kun on näin kompleksinen tausta? Miten sellaisessa tilanteessa toimitaan? Viedäänkö kukkia, muistellaanko mukavia, toivotellaanko jotakin? Hurskaiden puhujiksi meistä ei ole. Miten sieltä lopuksi lähdetään? Mitä sanotaan viimeiseksi? Vilkutetaanko lähtiäisiksi, luvataanko pitää yhteyksiä?
¤ ¤ ¤
Sitten loppukevennys. Olen tullut lopultakin ymmärtämään menestyksen mekanismin. Pahaa mieltä ei pidä jättää päällimmäiseksi vaan pitää osoittaa kollektiivista yhteisyyttä ja myötätuntoa. Näin neuvoi joku henkistynyt, olikohan se P. Coelho. Niinpä kokosin todisteita siitä, että eihän meillä muillakaan hyvin mene, kun emme mitään osaa.
4 kommenttia:
Nytpä iskit tarkasti, kumautit kahdesti! Murhekertomukseen en puutu, se on henkilökohtainen ja herkkä. Mutta tämä lehdistön umpikyyninen tapa tiristää klikkauksia on julma, se on yhtä julma kuin joidenkin uskonnollisten piirien menetelmä kietoa epävarmoja ihmisiä pauloihinsa. Lehdistö naureskelee että se on vain huumoria, hei, mutta ei tosiaankaan ole. Oletko tehnyt tämän koosteen itse, voisinko kopsata tämän omaan blogiini? Toinen salakavala ilmaisu on "Nyt on lupa...", ripustaa joulukoristeita, kävellä kuntolenkillä, pukea yllensä jotain, &c &c. Joku voi tosissaan uskoa että joillakin on valta päättää mistä tahansa satunnaisesta asiasta.
Nyt on veli oikealla asialla. Tunnustan: olen kerran koonnut pakinoistani kirjan ”Nyt on lupa” - mutta yksikään kustantaja ei katsonut sitä paperin arvoiseksi. Ehkä niin oli hyvä.
S.
Kari, itse olen kerännyt iltapäivälehtien nettisivuilta. Vapaasti käytettävissä. Ennen pitkää tulossa toinenkin keräily, jossa aiheena, mistä kaikesta "some sekosi".
Hienoa! Toivottavasti "sanot suorat sanat"! Sehän on nyt muodissa, sanottiinpa klikkiotsikon takana sitten hyvästi tai pahasti. X:n oli kertakaikkiaan pakko sanoa "suorat sanat" Y:n toiminnasta, ja niinpä hän sitten ylisti Y:tä "kovin sanoin". Klikkaajan pettymykseksi, tämä kun oli odotellut jotain kunnon sätintää.
Lähetä kommentti