On synti ja häpeä istua valoisaa kesäyötä sisällä näyttöruudun äärellä
Olen yöeläjä. Blogin lukijat tietävät, että uudet kirjoitukseni ilmestyvät kahden kolmen paikkeilla aamuyöstä. Mutta nyt on se kohta vuoden kiertokulussa, että kahden kolmen paikkeilla aamuyöstä on syytä olla ulkona.
Ulkona tapahtuu yöllä. En nyt tarkoita lisääntynyttä turvattomuutta, kuten kadulla ammuskelua, josta on paljon kerrottu julkisuudessa. Tarkoitan luonnon tapahtumia. Luonto kukkii ja kasvaa nyt raivokkaalla vimmalla. Linnut karjuvat puissa. Nyt niillä on kiire – aikaa kukkimiseen, karjumiseen ja lisääntymiseen ei ole paljon.
Tätä minä haluan olla aistimassa, vaikka vietänkin ensimmäistä kertaa puoleen vuosisataan kesää kaupungissa. Kyllä kaupungissakin on puistoja, rantoja ja metsiä. Niissä yövaeltaja uskoo ja toivoo näkevänsä, kuulevansa ja haistavansa kaiken sen, minkä aiemmin kesäkotinsa kyläteillä. Töölöntorin kotitalon viidennen kerroksen lamppu sammuu vasta kun kävelykierros on päättynyt.
Blogi mukautuu tähän. Ei se enää kokonaan sammu kesäkuukausiksi niin kuin takavuosina. Mutta se harvenee, lyhenee, käy satunnaiseksi, muuttuu toissijaiseksi yöpuuhasteluksi - sadepäivien ja hallaöiden vaihtoehdoksi.
Yritin etsiä tähän runoa, jossa olisi aiheena kuuma kesä kaupungissa. Mielessä pyöri nuoruuden hippivuosien kuuma hitti Summer in the City (Lovin Spoonful 1967). Kuuntelin sen pitkästä aikaa ja hämmästyin. Kummallisen laimealta tuntuu nyt ikämiehen korvissa nuoruuden villi hitti, jota tanssittiin Jyväskylän Lounaispuistossa kesäyössä ja vuotta myöhemmin Visbyn muurinraunioilla.
Enää tuo ei erityisen villiin tanssiin yökulkijaa innosta. Pistän tähän kuitenkin linkin (KLIK) , jos lukijalla on laulusta omia nostalgioita
Mutta kyllä paljon vimmaisempi kosketus kesään löytyy vanhalta kunnon Katri Valalta. Hän on selvästi löytänyt sen, mitä minäkin olen etsimässä.
5 kommenttia:
Minusta tuntuu aivan samalta. Kun kahdeltatoista katselen ulos, on pehmeää valoa vielä, ja jos kolmelta herään, on jo valoisaa. Tekisi mieli lähteä ulos vaeltamaan maaseudun kukkeuteen. Mutta kun se ei enää minulta onnistu... Ja kolmen viikon kuluttua tämä kaikki jo hiipuu...
"Karjuvat linnut". Mikä kielikuva. Ei olisi ensimmäisenä tullut mieleen ainakaan siitä mitä oman ikkunan takaa kuuluu. Kiitos Katri Valan runosta. Se on yksi upeimpia elämän ylistyksiä, oikea helmi runojen joukossa. Rakastan kukkivia omenapuita sen lyhyen hetken, minkä kukinta kestää. Mutta onhan tätä vihreyttä vielä, ainakin maaseudulla. Hyviä kesäpäiviä sinulle.
Terveiset yökävelyltä. Kuljin Taivallahden rannoilta Toivo Kuulan puistoon ja edelleen Sibeliuspuistoon. Tai kuljin ja kuljin… Vielä yölläkin oli tukalan lämmintä. Enemmänkin seisoskelin ja istuskelin, jos sopiva istumapaikka löytyi. Lonkka ja alaselkä häiritsee kulkua, pitää pitää lepotaukoja.
Kohta pimenee, niin kuin Kari edellä ennustaa. Haitanneeko tuo? Hirmuhelle minua haittaa, syksyn viileys on mieluisampi.
Aino pani merkille villin kielikuvan. Nyt täytyy tunnustaa synti: varastetulla tavaralla tässä yritän loistaa. Kielikuva on peräisin Väinö Kirstinän runosta kokoelmassa Hitaat auringot (1963).
”- - Seisot seinää vasten, äkkiä joku heittää jotakin kohti / Linnut karjuvat puissa. / Hyvä hyvä, huutavat lapset - - ”
Ei se ihan huono kielikuva ole. Mieleen nousevat juhannusyöt entisessä kesäkodissani Längelmäveden rannalla pohjoisella Pirkanmaalla. Siellä yölaulaja nimeltä Kerttunen innostui aamuyöstä pitämään sellaisen konsertin, että volyymia voi liioittelematta luonnehtia tuolla sanalla.
Toivottavasti Kerttusia asustelee myös Helsingin puistoissa.
Oletko lukenut Matias Riikosen Yövahtimestarin kierrokset? Siinä päähenkilö kiertelee Helsinkiä öiseen aikaan. Paljonkaan ei tapahdu. Naisen ei ole kovin kiva liikkua öisessä kaupungissa.
Heidi
En ole lukenut. Kiitos vinkistä, lisäsin heti varauslistalle. Kun aihe noin läheltä liippaa, kiinnostus herää heti.
Naisten turvattomuus (öisillä) kaduilla on yhteiskuntamme iso häpeä. Eikä tilanne näytä olevan ainakaan paranemassa, sillä toksinen maskuliinisuus taitaa olla enemmänkin lisääntymään päin kaikkien ideologisesti sävyttyneiden incel-aatteiden myötä.
Öisillä kaduilla vaeltava mies saa kyllä enimmäkseen kulkea rauhassa, kunhan katsoo vähän ennakoivasti eteensä. Edellä mainitsemani rannat ja puistot olivat kyllä kahden kolmen aikoihin viime yönä aivan tyhjät. Ei siellä ollut minun lisäkseni yhtään muuta kulkijaa.
Tänä yönä oli toisin. Rannoilla oli runsasti hilpeää nuorisoa - myös tyttöjä - juhlimassa koulun loppumista. Moni otti iloisesti kontaktia tällaiseen yövaelluksella olevaan setään. Eräskin tarjosi hörpyn siideriä, kun onnittelin valkolakista.
Lähetä kommentti