Tarkoitus oli matkustaa Vallilaan. Sinne vie raitiovaunulinja 8.
Seisoin pysäkillä, mutta kahdeksikkoa ei tullut. Helsingin liikenne on sekaisin. Kadut on kaivettu auki, niin kuin aina (ks. kuva Helsingfors gator sommaren 1908, efter naturen / teckning af H. Aspelin). Raitiovaunut ja bussit ovat poikkeusreiteillä. Niitä on kyllä lehdissä selostettu, mutta ei niitä muista. (Myöhemmin selvisi, että Oopperan risteyksen kaikki linjat ovat koko kesän pois käytöstä ja kahdeksikon reitti ajetaan bussilla.)
Mitäpä minä oikeastaan Vallilassa tekisin? Ehtiihän sinne syksylläkin. Ajoin keskustaan, sillä Runeberginkatu on käytössä. Keskustassa oli paljon kansaa Elokapinan mielenosoituksessa. Jäin seuraamaan.
Vähän kateellisin mielin katselin iloista joukkoa, joka sai ohikulkijoilta paljon sympatiaa ja kannustusta. Luultavasti olisin itsekin mukana, jos olisin nuori. Siinä ollaan elintärkeällä asialla.
Onkohan tuuli vihdoin kääntymässä? Takavuosina katselin ihmetellen aggressiota, jota vähäinen liikenteen häirintä ja muu kansalaistottelemattomuus eräissä ilmeisen ideologisesti suuntautuneissa piireisssä aiheutti. Niissä piireissä ilmaston ja elinympäristön tuhoutumisella ei ole niin väliä - tärkeintä on pistää huligaanit kuriin.
Asennemalli varmaankin löytyi vastakkaisen ideologian käytännöstä, jossa sujuvan liikenteen häirintään myös suhtauduttiin aggressiivisesti.
3 kommenttia:
kansalaistottelemattomuuden rauhanomainen muoto, eli ns. gandhilainen passiivisuus saa minulta täydet sympatiat. ihailen elokapinaa, koska se jaksaa asettua poikkiteloin systeemiä vastaan. systeemihän lähtee harvemmin muuttamaan toimintaansa, ellei sitä painosteta.
muistan miten itse halusin maailman paremmaksi ja mitä sitten tapahtui: löytyi emmaus ja amnesty ja sen mukana ihmisiä, jotka ottivat humanitaariset asiat tosissaan.
voi olla että ottelu maapallon tuhoutumisen estämiseksi on jo hävitty, mutta sekin on mahdollista, että onnistumme kampeamaan sivilisaatiotamme ekologisesti kestävämpään suuntaan.
ps. unohdin toivottaa sinulle hyvää kesää, hyvää kesäkaupunkia ja yötä myöten valvomista.
meri
"systeemihän lähtee harvemmin muuttamaan toimintaansa, ellei sitä painosteta."
Juuri näin, mutta painostuksen pitää olla aika laajamittaista, jotta muutos tehdään. Vietnamin sodan maailmanlaajuinen vastustus aikoinaan kasvoi sellaisiin mittoihin, ettei USAn hallitus enää sitä kestänyt. Kaj Chydeniukselta joskus kysyttiin, mikä oli hänen merkittävin saavutuksensa. Kaj vastasi, että Vietnamin sodan lopettaminen. Vähän kuin sivulauseena hän lisäsi: --- ei toki yksin.
Kiitän ystävällisistä toivotuksista. Sitä samaa toivotan sinne. Hyvin lupaavasti ovat kaupunkiöiden vaellukset rannoilla ja puistoissa päässeet alkamaan.
Lähetä kommentti