Kun ystäväsi kuolee
hän palaa sinuun kuolemaan. (Pablo Neruda, suom Pentti Saaritsa)
Ikäpolveni suuret runoilijat / suomentajat alkavat käydä vähiin. Nyt lähti Pentti Saaritsa.(Blogikirjoituksen nimenä yksi hänen tunnetuimmista omista runoteoksistaan)
Saaritsan suurin merkitys oli tuoda eteläamerikkalainen kirjallisuus suomalaiseen tietoisuuteen. Ennen häntä se oli varsin pimeä maailmankolkka täältä katsoen. Melkoisia mestarikirjailijoita sieltä löytyikin.(esim. Jorge Luis Borges, Gabriel Garcia Marquez, Octavio Paz ja Pablo Neruda).
Minulla oli ilo tavata tämä Ritsa-nimellä tunnettu melankoliseen mietteliäisyyteen taipuvainen kirjailija, ensin sattumalta 1970-luvun puolivälissä eräillä rapujuhlilla Juankoskella, myöhemmin ammattiini liittyvissä asioissa. Välillä osuttiin istumaan yhtä aikaa Sea Horsessa tai Kosmoksesa.
Laulurunous oli yksi Saaritsan osaamisalue. Tässä yksi tunnetuimmista, Violeta Parran teoksen suomenkielien versio Arja Saijonmaan esittämänä, Miten voin kyllin kiittää [klik]
(Pablo Neruda: Kuolema / Canto General 1950, suom. Pentti Saaritsa)
2 kommenttia:
kun kuulin gracias a la vidan ensimmäisen kerran, en ymmärtänyt elämästä paljon mitään. poimin kuitenkin violeta parran lyriikat tiiviiksi osaksi haavemaailmaani. kun sitten tajusin koko kerronnan kaaren, en ole osannut kuunnella laulua liikuttumatta. aina kun kuulen sen tirautan kyyneleen tai pari. laulu muistuttaa minua siitä, että pohjimmiltaan suuret asiat ovat pieniä, tai ainakin yksinkertaisia. ja että maailma on parempi paikka, kun se tietty henkilö on vierellä.
ps. liisa tavin version on suomentanut jaana lappo, arja saijonmaa laulaa pentti saaritsan suomennosta. rakastan molempia.
tämä on lappoa: "elämälle kiitos, sain siltä paljon. jalat, joilla kuljin uuvuttavat matkat kaupunkien halki, poikki lammikoiden, arojen ja hiekan, vuorien ja soiden, lattias poikki, pihas puutarhoiden."
ja tämä saaritsaa: "miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan, kun uupunein jaloin sain taivalta taittaa. rapakot tarvoin ja kaupungit kiersin, rannikot, vuoret, karun autiomaan helteet ja sinun pihallesi viimein päädyin."
meri
Hups, löysitpä olennaisen virheen. Nolottaa, että en ole tätä eroa huomannut, vaikka molemmat versiot ovat tietysti tuttuja.
Korjasin heti oikean linkin tekstiin. Blogin varhaiset lukijat saivat kuitenkin väärän version kuunneltavakseen. Kiitos oikaisusta!
Lähetä kommentti