Porukalla istuttiin iltaa. Vähän väliä jonkun puhelin hennolla äänellä piippasi.
Ei se tuntunut paljon häiritsevän, ei varsinkaan nuorempaa väkeä. He nappasivat puhelimen auki, vilkaisivat ja kirjoittivat pienen hetken. Nuorten kirjoitusnopeus kaksipeukalojärjestelmällä on hämmästyttävä. Sitten tilanne oli ohi. Seurustelu ei tämän vuoksi hetkeksikään häiriintynyt.
Minun puhelimeni ei piipannut. Ei se yleensäkään kovin usein piippaa, mutta nyt puhelin oli kiinni. Tämä taitaa olla jonkinlainen sukupolvijuttu. Nuoret osaavat käyttää kännykkä jotenkin ohimennen siinä muun puuhan seassa – ei se paljon heitä häiritse.
Toista on kirjan lukeminen. Se on epäsosiaalista puuhaa. Onkohan siinä syy, miksi nykynuoret eivät juuri kirjoja lue?
Kirjaa ei voi lukea ohimennen siinä muun puuhan seassa. Maalla kesää viettäessäni joku vieraista suorastaan naljaili, että olen epäsosiaalinen isäntä, kun muutamaksi tunniksi vetäydyin vähän syrjemmälle kirjaa lukemaan.
3 kommenttia:
Onneksi on meitä "epäsosiaalisia". Pysyvät kirjakaupat ja kirjastot pystyssä - ja saattaa siitä olla vähän muutakin iloa. S.
Tekoälyn johtama pakkososiaalisuus... Mieluummin sitä seurustelee kirjastonsa kanssa.
Kyllä meitä kirjaihmisiä taitaa vielä riittää. Ja joskus muoti palaa entiseen tässäkin.
Lähetä kommentti