Tuli vastaanotolla sellainen ohje, että pitäisi vähän vähentää pizzoja, limsoja, makkaroita ja makeita välipaloja.
Vastasin, että se on kyllä hirmuisen vaikeaa.
- Varmasti aluksi on, mutta äkkiä siihen tottuu, jatkoi ohjeen antaja. - Vaikeudet ovat voitettavissa, kun tahtotila on kohdallaan.
Kuuntelin ohjeita asiaan kuuluvalla hartaudella. Taisin kuitenkin vaikuttaa nenäkkäältä, kun yritin selittää, mikä siinä on niin hirmuisen vaikeaa. Tällaiset vanhat kärttyisät setämiehet kuin minä eivät aina onnistu positiivisen mielialansa ilmaisussa.
Tällä vuosituhannella olen syönyt täsmälleen yhden pizzan. Jos tästä vähennän, seuraava tulee ajankohtaiseksi joskus 2030-luvun loppupuolella. Minkäänmerkkistä limsaa en ole juonut sitten teinivuosien. Ainoan makkaran vuodessa olen tikun nokassa kärventänyt kaverin kanssa maalla juhannusyönä. Koronavuosina tämäkin perinne katkesi.
Yhden pienen makean olen päivittäin nauttinut iltapäiväkahvin kanssa. Kesäisin se on mansikoita vaniljakastikkeessa, muulloin pari kaurakeksiä tai vegaanijäätelöä. Minkäänlaisia makeita tai muitakaan välipaloja en syö tai juo koskaan. Poikkeuksena joulu, jolloin tulee nautittua muutama konvehti. Tosin niistä tulee naamaan teininäppylöitä, joten maltti on helppo säilyttää.
Ruokailussa olen kalaa lukuun ottamatta ollut kasvissyöjä vuosikymmeniä. Kaikki mahdollinen on vähärasvaista, levitteet, juustot, salaattikastikkeet ja muut. Siiderikin kuivaa.
Tahtotila on siis ollut kohdallaan jo monta vuosikymmentä. Tahtotilan vaikutus ei kuitenkaan ole ollut kehuttava.
Jotenkin jäi sellainen sanaton vaikutelma, että selittelyäni ei ihan uskottu.
5 kommenttia:
Kuten tunnettua, sarkasmi on vaikea laji. - Mainio vihje kuvassa. Mistä tällaisen löytää? S.
S
Valitettavasti en osaa johdattaa sinua tapahtumapaikalle. Kuva ei ole omani.
Anonyymi kyseli kuvasta. Se on peräisin This sybway station in Korea is savage.
Tämä kirjoituksesi todistaa, että kyllä paljon on geeneistä kiinni. Moni suomalainen syntyy valmiiksi korkeammilla kolesteroliarvoilla kuin esim japanilainen.
Aika julma kuva.
Meri
Kas, olisinhan tuon kuvahaulla itsekin löytänyt ja ohjeen antanut. Hoksottimen näköjään jumissa.
MM
Geeneistä kiinni, kyllä, usein. Omalla kohdallani tämäkin epäilyttää. Ihan vaan tässä omia vanhempiani katselen.
Onkohan minusta vanhemmiten tullut yltiöpositiivinen, vaikka negatiiviseksi ja pessimistiksi julistaudun? Tämä tuli mieleen tuosta kuvakommentistasi. Kyllä, voidaanhan se noinkin nähdä. Mutta minä näin siinä ensin pikkuvitsikkään ja ironisen vink! vink! -ohjeen portaita lähestyville, että tässä olisi näppärä konsti erään sinuakin ehkä koskevan asaintilan muuttamiseen.
Lähetä kommentti