Kun lukee, viisastuu.
Näin väitetään. Varmimmin viisastuu, kun lukee kirjoja. Somen kanssa pitää olla epäluuloinen, sillä siellä piileskelee kaikenlaisia trolleja ja nimimerkkejä, jotka ovat hyviä hämäämään. Varo siis blogeja.
Niinpä minä tietysti luen kirjoja ja somea vaan vähän vilkaisen, tosin usein.
Enimmäkseen luen fiktiota ja niiden taustalla olevaa tietokirjallisuutta, kuten elämäkertoja, tutkimuksia ja esseitä. Se on tutua ja turvallista, sitä alaa opiskelin nuorena ja siitä olen leipäni ansainnut.
Olen kuitenkin yrittänyt pienimuotoisesti lukea myös sellaista, mikä ei ole ollenkaan tuttua. Vuosikaudet olen ihan itseni kiusalla lukenut musiikin tietosanakirjaa. Lukeminen ei ole edennyt nopeasti, hyvä jos sivun viikossa. Aina kun löydän kirjasta jotain mielenkiintoista, yritän jostain löytää kuunneltavaksi kyseisen teoksen. Aika usein olen löytänytkin.
Vuosien varrella olen tällä tavalla tullut kuunnelleeksi melkoisen määrän säveltaideteoksia, Nyt kuitenkin loppu lähestyy. Viisiosaisen kirjasarjan viimeiset sivut ovat menossa.
Kyllä siinä on viisastunut. Aika outojakin juttuja sieltä on löytynyt, kuten tämä viidennen osan sivulla 680 oleva turkkilaisen tutkijan partateoria.
Pisti tämä vähän miettimään. Minä tunnen henkilökohtaisesti kaksi säveltäjää ja kolmannen blogin välityksellä. Kuinka ollakaan, kaikilla kolmella on parta! Päteekö siis turkkilainen sadan vuoden takainen teoria sittenkin vielä nykyisinkin?
- -
Mutta on sitä opittavaa tutummillakin tieteenaloilla. Vanha kunnianarvoisa tieteellisen kirjallisuuden tyyssija Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) julkaisi 1948 teoksen Vanhat merkkipäivät. Sieltä seuraava näyte. Enpä tätäkään tiennyt.
5 kommenttia:
Ovatko nämä tuntemasi kolme säveltäjää kaikki miehiä? Minulta muuten särkyyntyi partakone. Pitänee joko alkaa ajaa partansa taas partahöylällä tai sitten voisi kokeilla säveltämistä.
(En ole robotti. Olen mieshenkilö.)
Hehe, tämä Üsic-juttu on kuulemma feikki - löytyi paljon tietoja googlettamalla! :)
Sitäpaitsi kyllä sotkamolaiset ovat takuulla huijanneet tutkijaa, joka arvatenkin huvikseen on liittänyt "tiedon" talteen. Ehkä vähän näin kävi kuuluisassa itäkarjalaisessa kartassa, jossa esiintyi järvi nimeltä Jaurjärviozerosee. Virkamies on kysynyt lappalaiselta järven nimeä, ja tämä on lakoonisesti sanonut "jaur" = järvi. Venäläiset kopioivat kartan, ja sitten saksalaiset, niin että totisesti paikalla oli järvijärvijärvijärvi!. Olen nähnyt kartan, se julkaistiin muinoin Suomen Kuvalehdessä.
Ketjukolaaja: Kyllä ovat miehiä, oikein miehekkään näköisiä miehiä ovatkin. Yksi heistä tuli esiin tässä kommenttiketjussa. Jos epäilet, etsi kuva - löytyy helposti.
Kari R: Että feikkiä tietosanakirjassa! Lieneekö kovinkin yleistä? Pitäisiköhän niitäkin ruveta lukemaan epäluuloisesti?
Säveltäjä Ankanparta?
Lähetä kommentti