Sataa vettä. Sataa paljon. Sataa joka päivä. Lumi on sulanut, vain penkat jäljellä. On tammikuun puoliväli. Näin ei kuuluisi.
Yritin lähteä kävelylle, mutta ei siitä mitään tullut. Sateenvarjo pystyssä on paha kävellä. Lopetin lyhyeen.
Muutenkin vanha leipälajini kaupunkikävely on ollut sekaisin. Liukkaalla en lähde ollenkaan. Sen verran neuroottiseksi olen tullut kaatumisille.
Mutta on siihen tullut muutakin ongelmaa. Alaselkä ja lonkka eivät jostain syystä enää pidä kävelystä. Jos tämä jatkuu, pelkään pahoin, että blogini kohta Kävelykierros Helsingissä ei enää isommin täydenny (nyt 117 kirjoitusta, ks. sivun oikeassa laidassa vähän alempana olevaa tunnisteluetteloa).
Kävin juhlissa. Kaveri täytti pyöreitä kymmeniä.
Olisi ollut viisaampi jättää menemättä, kun minä nyt itsepäisesti vietän tipatonta tammikuuta. Muut eivät viettäneet.
Ei tuntunut mukavalta seurueelta, varsinkaan yömyöhään. Aina ennen on tuntunut oikein mukavalta.
*
Kymenlaakson kesäkotini uusi omistaja kyseli, onko minulla tallella lisää tallien ja liitereiden ja arkkujen avaimia.
On minulla, paljonkin. Nyt on kuitenkin sellainen ongelma, että avaimia on jos vaikka mihin, varmaan toista sataa. Miten erotan kasasta kesäkotini tallien ja liitereiden ja arkkujen avaimet? Kaikki ylimääräiset avaimet vuosikymmenien varrelta ovat sekaisin. isossa kenkälaatikossa. Sinne olen myös vienyt suuen määrän tyhjiä avainrenksujen nimilappuja odottamaan päivää, jolloin otan kaikki avaimet mukaan joka paikkaan ja kokeilen yksi kerrallaan jokaiseen lukkoon.
2 kommenttia:
kaupunkiflaneeraus on uskomattoman hieno laji. jälkeenpäin on kiva muistella reittejä ja näkökulmia helsingin urbaaniin kulttuuriin. vakireittejä voi rikastuttaa uusilla. vanhankirkon puistosta hietalahden torin kautta hietsun hautasmaalle ja sieltä töölöntorille. tai katajanokan kärjestä kruununhaan kautta kallioon. tai herttoniemen eläinnimisten teiden käveleminen aakkosjärjestyksessä.
kaikki tietysti muuttuu, oma kotikaupunkikin. vanha tuttu liike lopetetaan ja pian siinä on thai-hierontapaikka. vanha kodikas kahvila tyhjenee ja tilalle tulee joku trendimyymälä. oma kävelykin raihnaistuu kaiken aikaa. on tylsää että fyysinen vanhuus ei osu yhteen henkisen kanssa. onneksi ihminen sopeutuu ja pystyy kompensoimaan. ja onneksi sinulla on upea kävelykierros-arkisto.
ps. näin tänä aamuna kaistaleen sinistä taivasta. se tuli näkyviin muutamaksi tunniksi ja ilmiön todistajana oli pari naapuria. paikallissää on on ollut viime päivinä aivan surkea. pilvistä ja sadetta, sanottiin tiistain säätiedotuksessa. samaa on tiedotuksissa toistettu koko viikko.
meri
monenlaisia reittejä olen kiertänyt, mutta tuo mainitsemasi Herttoniemen eläinnimiset on jäänyt käymättä. Hyvä idea, jos saan krempat parempaan kuntoon.
Flaneerauksen olennainen osa on kuitenkin suunnittelemattomuus. Olisi hyvä eksyä ja joutua johonkin, mistä ei mitään tiennyt. Helsingissä puoli vuosisataa asuneelle ja paljon kierrelleelle se on kuitenkin mahdotonta. Hyviksi eksymiskaupungeiksi olen havainnut esim. Rooman, Istanbulin ja Amsterdamin.
Flanerauksessa pitää osata pysähtyä ja juuttua paikalleen ilman kiirettä rientää eteenpäin. Pitäisi oikeastaan poiketa jokaiseen kuppilaan katselemaan. Asiaton oleskelu asemilla ja muilla kielletyillä paikoilla on myös suositeltavaa.
Lähetä kommentti