(Aleksandra Stedman)
Ikääntyminen ei aina ole mukavaa. Se aiheuttaa harmeja, välillä paniikiakin.
Nuorena jätin sanomalehdestä kolme osastoa lukematta: urheilusivut, pörssikurssit ja kuolinilmoitukset. Nykyisin vain kaksi.
Tiedä sitten, onko kuolinilmoitusten lukeminen viisasta ja terveellistä. Yhä useammin siellä on ikäisiäni ja nuorempiakin. Ja välillä tuttujakin, kuten tänään.
Kuinka voikin sattua, että samassa lehdessä peräti kaksi tuttua, peräkkäisillä sivuilla. Ikäisiäni nuoruuden ystäviä, muistikuvia kaukaa menneisyydestä, toinen lukiovuosilta, toinen opiskeluajoilta. Sen jälkeen kontakteja ei ole ollut. Muutama valokuva jäljellä. Toisessa ilmoituksessa oli muistovärssy, joka tuli tutuksi jo silloin.
Toisella
oli mainio kissa, josta on myös valokuva. Toinen soitti pianoa ja halusi
kuljeskella metsäpoluilla. Bileissä kuljettiin. Tärkeä äänilevy oli The Creamin
Disraeli Gears. Levy on minulla yhä tallella.
Katsoin valokuvat, kuuntelin Creamin. Kadonneita muistikuvia palasi.
Menneisyys palasi. Ei tuntunut hyvälle tiedostaa, että se on niin lopullisesti kadonnutta menneisyyttä.
2 kommenttia:
Hieno koskettava runo. Kiitos, kun jaoit sen ja ajatuksesi. Elämä on!
Kuolinilmoitukset minäkin luen. Tänä syksynä jo neljä ystävää mennyt, kaksi minua tuntuvasti nuorempaa. Kolmella syöpä. Minusta ikäjärjestys olisi reilumpaa, ainakin ennakoitavampaa. Auttaisiko, jos asiasta olisi kunnollinen laki....
Lähetä kommentti