torstai 3. marraskuuta 2022

Miten mielelläni

HS kertoi sunnuntaina (30.10.22), että runoilija-kääntäjä Anselm Hollosta on ilmestynyt elämäkerta (Kai Ekholm: Anselm Hollo - Beatnik planeettamatkalla. Anselm Hollon elämä ja runot / Rosebud 2022). Kai Ekholm on korkeasta virasta vapauduttuaan saanut paljon kiinnostavaa aikaan, viimeksi Jörn Donner - kuinka te kehtaatte.

Hollo oli suomalaiseksi outo maailmankansalainen ja kielinero. Suomi oli vasta hänen kolmas kielensä, edellä olivat saksa ja ruotsi. Seuraavaksi tuli englanti, josta tuli hänen varsinainen työkielensä. Kielitaito tuli sukuperintönä. Isä J. A. Hollo suomensi maailmankirjallisuuden klassikkoja, sellaisia kuin Cervantes, Goethe, Tolstoi, Dostojevski, Voltaire. Hänellä oli sujuvassa hallinnassa 14 kieltä.

HS:n jutussa Hollon keskeiseksi työksi mainittiin suomalaisen kirjallisuuden englannintaminen, Saarikosket, Haavikot ja muut. Suomen kielelle hän on tuonut erityisesti 60-luvun alakulttuurien tuotteita beatnikkeja, rock-sanoituksia ja sen sellaista. Nimeltä mainitaan kolme kirjaa. Kaivoin ne heti hyllystäni tähän kuvaan (Ginsbergin kirja kulunut paljossa käytössä lähes kelvottomaksi - kannen nimikin repeytynyt ja paranneltu kynällä!)

Ensikohtaamiseni Anselm Hollon kanssa muistan. Se tapahtui lukiossa, kun meillä oli vuoden verran englannin tunneilla nuori sijainen. Ulla-opettaja oli aikakauteen sopivalla tavalla moderni jo ulkomuodoltaan: minihame ja monensorttista hippihörhelöä. Opetukseen hän toi aivan ennennäkemätöntä aineistoa. Tunnille ilmestyi käsittelyyn tuo kuvassa näkyvä John Lennonin Hispanialainen jakovainaa suomeksi ja englanniksi (A Spaniard in the Works - 1965).

Sepä teki vaikutuksen! Kirja on Lennonin ns. nonsense-tyyliä, joka myöhemmin löysi huippunsa monissa lauluteksteissä, erityisesti Magical Mystery Tour -LP:llä. Kirja on täynnä lennonmaista kielipeliä tahallisine kielivirheineen. Suomentamisessa Hollo on joutunut pistämään omiaan.

Erityistarkasteluun tunnilla valittiin "satu" nimeltä Rumikki ja noin seitsemän hääpiötä (Snore Wife and some Several Dwarts).

Jo "hääpiöiden" nimet olivat kielellisesti kiinnostavia:

1.  Unikäki  -  Sleezy

2.  Rujo  -  Grumpty

3.  Kikkelä  -  Sneeky

4.  Koira  -  Dog

5.  Virne  -  Smirkey

6.  Liisa?  -  Alice?

7.  Ylermi  -  Derick

8.  Valionbaari  -  Wimpey

Erityinen keskustelu syntyi, mikä kummallinen neronleimaus tämä kahdeksannen hääpiön suomenkielinen nimi on. Ratkaisun keksiminen vaati vähän paikallisolojen tuntemista molempien maiden pääkaupungeissa. Tästä oivalluksesta lukija ymmärtää, mitä tarkoittaa käännöstermi lokalisointi eli paikallistaminen.

Tähän yhteyteen kuului tietysti katsoa kääpiöiden nimet Grimm-veljesten satuun pohjautuvassa Disney-elokuvassa (1937). Ruotsinkieliset nimet lisään tähän siltä pohjalta, että olen Tukholman-vuosinani ollut paljon tekemisissä tämän elokuvan kanssa.

1.  Viisas  -  Kloker  -  Doc

2.  Vilkas -  Toker  -  Dopey

3.  Lystikäs  -  Glader  -  Happy

4.  Nuhanenä  -  Prosit  -  Sneezy

5.  Unelias  -  Trötter  -  Sleepy

6.  Ujo  -  Blyger  -  Bashful

7.  Jörö  -  Butter  -  Grumpy

Lopuksi rohkenen vielä suositella kuuntelemaan Anselm Hollon omaa lyriikkaa laulettuna parhaaseen 60-lukulaiseen tyyliin Otavan kirjalliselta äänilevyltä nimeltä Viisumi keväästä syksyyn. Laulun nimi on sama kuin tämän kirjoituksen otsikko. Minun 55 vuotta vanha LP-levyni osoittaa jo kulumisen merkkejä. Onneksi löytyy näitä uusia kanavia tärkeän musiikin kuunteluun    (click)


 

 


 

 

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oi, onpa hienoa, että kerrankin saa myös käännöstyöläinen huomiota oikein elämäkerran muodossa! Itsekin olen tehnyt paljon käännöstyötä ja tekstien editointia erilaisten käyttötekstien parissa ja saanut kääntämiseen opetusta yliopistossa. En kuitenkaan valinnut kääntämistä varsinaiseksi ammatiksi, koska minua suututti alan heikko arvostus (ja palkkaus). Internetin ja käännösrobottien myötä ei tilanne ole varmasti parantunut.

Meillä oli kotona nuo molemmat Lennonin kirjat ja luulen, että minulla on jossakin tuo Lennon panee omiaan. Siitä tuli uusi painos 1981 ja kirjaston tietokannasta huomasin, että vuonna 2000 ja 2007 on taas tullut uusi. On siis hyvin mahdollista, että nykynuorisokin saa tutustua Lennonin ja Hollon taiteeseen. Hollon nimi tulee minulle vieläkin vastaan milloin mistäkin kirjastosta lainatusta kirjasta.

Terv. Räkätti P.

Anonyymi kirjoitti...

Agricolaverkon sivulta löytyikin Ekholmin kirjoitus, jossa hän kertoo seuraavaa:

"Hollo kirjoitti kymmeniä teoksia ja käänsi tuhansia sivuja, yli 60 vuoden ajan. Hänen arkistonsa hankittiin Yalen yliopistoon ja olimme mukana tämän arkiston digitoinnissa ja täydentämisessä ja saimme käyttöömme sen aineiston.

Runoilijan kuoltua hänen leskensä Jane Dalrymple-Hollo otti yhteyttä Kansalliskirjastoon. Kansalliskirjasto aloitti neuvottelut kirjaston siirtämiseksi Suomeen ja kirjastonhoitaja Lauri Ojanen kävi Boulderissa marraskuussa 2016 pakkaamassa kirjaston ja lähettämässä sen Suomeen.

Kirjaimellisesti siis haimme Hollon kirjaston Boulderista Kansalliskirjastoon, kun yksikään muistiorganisaatio ei ollut siitä kiinnostunut, ei edes Hollon pitkällinen työnantaja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Sattumoisin samaisen seuran kustantamo ei ”voinut” kaupallisista syistä julkaista kirjaamme Hollosta. Meidän olisi siis pitänyt antaa maksutta käyttöön kolmen vuoden työmme ja maksaa kustantamolle kirjan painamisesta. Varsin tavallista kulttuurityötä nyky-Suomessa..."

https://agricolaverkko.fi/tietosanomat/anselm-hollo-kirjailija-joka-kieltaytyi-unohdukselta/

Räkätti P.