En
päässytkään lähtemään. Bussit olivat lakossa. Kävellen matka oli liian pitkä.
Oma auto on jo talviunilla.
Niinpä
kävelin vain meren rantaan ja istuin rantakivelle. Samalla kivellä olen istunut
ennenkin. Onkohan pessimistinen oraakkeli Paavo Haavikko on myös istunut siinä,
kun hän kirjoitti sanat "Kaikki on
surullista"?
Siltä
siinä nytkin tuntui, kun katseli merelle. Kaikki oli harmaata, kylmää,
elotonta. Ei voinut edes uskoa, että aavan
meren tuolla puolen voisi olla mitään harmaata kummempaa.
(Kuva: Edvard Munch:
Melankolia -1896)
Ei
siinä kauan voinut istua. Tuli kylmä - nautinnollisesta syystunnelmastakaan ei
ole enää mitään tallella. Löytyisikö mitään lohdutusta?
Sävy
sama - miksipä sitä muuttamaan.
https://www.youtube.com/watch?v=tYIYIVG64C4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti