Häivähdys
surumieltä liihoitteli sieluun, kun tieto tuli. Pala Suomea poistui taas
keskuudestamme.
Reinoja
ei enää valmisteta. Globalisaatioko jyräsi taas? Luultavasti jotkut halvat
kiinalaiset tupsutohvelit ovat vallanneet markkinat aitosuomalaisilta Reinoilta
ja Ainoilta.
Tässä
on kai kansallistunnetta terveellisessä alkutilassaan. Joka puolella esiin
tunkeva poliittisesti vaarallinen korskea kansallismielisyys on kokonaan eri
asia, sitä vastustan. Mutta kielen ja taiteen rinnalla elävä lähinnä yhtenäiskulttuurin elämänmenoon kuuluva
esineistö on tärkeää suomalaisuutta. Kalevalan, Seitsemän veljeksen, Vänrikki
Stoolin, Raamatun ja Tuntemattoman sotilaan rinnalla joka kodissa olisi syytä
olla Aalto-maljakko, Järvisen sukset, Marimekon raitapaita, Jalostajan
hernekeittopurkki, Kossupullo, Hankkijan lippalakki ja Reinot / Ainot. Ilman näitä ei ole ihan
täysimittainen suomalainen. Ilman uhoa ja korskeutta!
Reinoihin
liittyy jännittävä ironisuus. Niissä on sopivalla tavalla junttimaisuutta,
jotta niitä voi käyttää hyväntuulista huomiota herättävinä tyylipoikkeamina yllättävässäkin ympäristössä. Ne sopivat niin juppiväelle
kuin rokkijätkillekin, vaikka ei uskoisi. Harva tuote on niin notkea, että
pystyy tämmöiseen.
Ne
sopivat myös minulle. Kun muutenkin olin menossa markettiin, kiersin
kenkäosaston kautta. Nyt minulla on tuliterät Reinot. Kohta niitä ei enää saa.
Ajattelin
esiintyä uusissa Reinoissa, kun kohta on taas aika juhlia pikkuvappua, tuota
neiti B:n ylläpitämää vuoden kiertokulun suurta ja hilpeää perinnejuhlaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti