lauantai 27. lokakuuta 2018

" - - kai hiukkasen horjuen"


Laskin kraanasta kolme tyhjää siideripulloa täyteen vettä. Ruuvasin korkit kiinni ja pistin pullot jääkaappiin.

Huomenna on juhlat. Tulee vieraita. Valmistelen tarjoilua. Tulee sinne jääkaappiin parempiakin juomia, viiniä, olutta, oikeaa siideriä. Vesipullot ovat hämäys.

Uskallan tässä kertoa hämäyksestä, sillä tiedän, että kukaan juhlavieraista ei lue tätä blogia. He eivät edes tiedä, että pidän blogia. Kukaan tuttavistani ei lue eikä tiedä, kahta poikkeusta lukuun ottamatta.

Nyt tunnustan olennaisen. Ne vesipullosiiderit minä juon itse. Vieraat eivät huomaa hämäystä, sillä värillisessä lasissa juoma näyttää oikealta.

Älkää nyt luulko minun ryhtyneen raitistelijaksi. Siitä ei ole kysymys. Olen vain huono kestämään alkoholia. Kolme annosta kestän hyvin, neljännestä alan väsähtää, viides vie jo melko varmasti unten maille.

Se ei käy, että illan isäntä nuupahtaa liian aikaisin. Vieraat tulevat seitsemältä, ensin kahvitellaan ja sitten aletaan nostella maljoja. Jos lasissani olisi oikeaa siideriä, olisin nukkumiskunnossa jo ennen keskiyötä. Juhlat ovat siinä vaiheessa parhaimmillaan. Ainakin kolmeen menee, ehkä neljäänkin, ennen kuin vieraat lähtevät. Minä aion olla kiittelemässä käynnistä.

Vesijuoma on vuosikymmeniä käyttämäni kikka selvitä pitkästä illanvietosta. Se on viisasta tehdä salaa, sillä julkisena se veisi turhaan huomiota ja jotenkin oudosti häiritsisi muiden tunnelmaa. Juon vettä tyytyväisenä pitkälle yöhön, ehkä yhden paikkeilla otan ensimmäisen oikean.

Alkoholi vaikuttaa kummallisen eri tavalla ihmisiin. Eräs huomisista vieraista vaipuu aina haikeaan melankoliaan ja lempeään itsesääliin, toinen (blogin lukijoille tuttu ex-sihteeri) virkistyy entisestäänkin ja virittelee tanssia ja akrobaattitemppuja. Kesäjuhlissa Längelmävedellä hän jopa yrittää opettaa muille käsillä kävelyä. Sisätiloissa Töölöntorilla sellainen ei oikein käy päinsä.

Onneksi kukaan tuttavapiirissä ei ole koskaan aiheuttanut ongelmia. Äskettäin kuolleesta kirjailijasta sanottiin muistokirjoituksessa, että selvin päin hauska mies mutta humalassa ei. Tiedä sitten, onko korrektia tuollaista mainita nekrologissa.

Lapsuuteni Jyväskylässä ilmiö tuli turhankin tutuksi, sillä naapurustossa asui eräs ilmiön parhaimmista mannekiineista, Pessisen ukko. Hänestä kirjoitin ja varsinkin piirsin kuvan blogissani joitakin vuosia sitten (täällä), kun satuin olemaan tavallistakin äksymmällä tuulella sairastuttuani suu- ja sorkkatautiin. Äkäisenä on syytä olla useinkin, mutta se on terapeuttisinta selvin päin.

Juhlat ovat kaksiosaiset erään merkkipäivän kunniaksi. Viikon kuluttua on uudet vieraat mutta samat vesipullot.

(Kuva: Serlachius-museo-Mänttä / viinikellari)




4 kommenttia:

Seija kirjoitti...

Onnittelut merkkipäivän johdosta ja mukavia juhlia!

Kari Rydman kirjoitti...

Tuli myös mieleen että voisi onnitella... Mutta eikö eräs ex-sihteeri tiedä blogistasi? Ei sitten tiedä että hänestä on tullut kirjallisuuteen jo kauan kestäneen palvonnan kohde?

Roope Dessutom kirjoitti...

Ex-sihteeri tietää asian hieman epätarkasti. Hän tietää, että jotain jossain somessa kirjoittelen, mutta ei tarkemmin. Ei varsinkaan blogin nimeä. Olen kuitenkin näyttänyt hänelle paperille printattuna valittuja kohtia. Kaikkia häneen liittyviä kohtia en uskaltanut näyttää, hän kun on aika arvaamaton, mutta pääosan kyllä, ja niihin liittyviä kommenttejasi siinä mukana.

Hän siinä kahvilan pöydässä suu mutrussa luki niitä. Saattoi olla piilotyytyväinen ilme. "Ihme tuttuja sulla", hän lausahti, tuijotti vinosti minua silmiin, veti huomattavan syvään henkeä ja laski aurinkolasit otsalta silmilleen aikoi lähteä. Sitten hän kuitenkin luki tekstit uudestaan, haki toisen kupin kahvia ja toisen viinerin. Eikä sanonut mitään.

Muutaman viikon kuluttua hän kysyi ohimennen, onko NIITÄ lisää. Oli niitä. "Ihan fiksu", hän sanoi ja huiskautti pystyä peukaloa. Sinua se tarkoitti, Kari. Se on paljon, sillä ihan pienestä syystä hän ei miehiä noin vuolaasti kehu.

Kari Rydman kirjoitti...

Roope hyvä, otan totena tämän kuvauksen, ja olen salaperäisen tyytyväinen koko päivän.