Entinen
kollegani rouva R. muisteli tapausta lapsuusvuosiltaan:
Vanhemmat
olivat poissa, hän oli yhdeksänvuotiaan isosiskonsa kanssa kotona. Odottivat
illalla televisiosta tulevaa elokuvaa, jolla oli jännittävä nimi "Noita palaa elämään". Varmaankin
hauska lastenelokuva. Mutta tuli yllätys, kun kuuluttaja-Teija ilmoitti, että
se on lapsilta kielletty.
Mikä
pettymys! Vai voisiko sittenkin... Vanhemmathan ovat poissa ja viipyvät myöhään.
Pikaisen
neuvottelun tulos oli, että ei voi katsoa. Luultavasti käry kävisi. Ehkä ne
siellä Pasilassa näkevät, kenellä on televisio auki ja kertovat vanhemmille.
Pettyneenä televisio suljettiin.
Myöhempinä
vuosina rouva R. on korjannut vahingon katsomalla Noidan moneen kertaan. Niin
aikoi tehdä nytkin, kun elokuva tuli taas Ylen vanhojen Suomi-filmien sarjassa
keskiviikkona.
Katsoin
minäkin, vaikka muistin, että elokuva on varsin kehno kummitustarina. Mutta
katsoin sillä silmällä, mikä tuon teki 60-luvulla lapsilta kielletyksi. Nyt
kielloista ei mainittu mitään.
No,
olihan siinä yritetty aavemaista tunnelmaa. Pitkin suota juoksenneltiin ulvoen
ja käsiä heilutellen. Alaston nainen nousi haudasta, tosin hunnun läpi kuvattuna
että mitään ei näkynyt. Kuolaavia miehiä kyllä riitti. Tunnelma oli
pahaenteinen. Tämän vuoksi kai viranomainen oli määrännyt ikärajan. Ja sitä
toteltiin.
(Mirja Mane elokuvassa Noita palaa elämään - Roland af Hällström 1952)
Pahempaa
tottelevaisuutta saimme seurata televisiosta heti seuraavana päivänä suorana lähetyksenä. Se olisi ollut syytä kieltää kaiken ikäisiltä.
Jostain
uskontojen tunkkaisimmista loukoista kaivettua ajattelua edustava ulkoministeri
on edustanut maailmalla minun kotimaatani aatettaan julistaen. Nyt piti
saada tuki touhulle.
Ja
tukihan löytyi, kun löytyi tarpeeksi tottelevaista väkeä.
Arvopuolueeksi
ja sivistyspuolueeksi itsensä nimittänyt puolue jätti arvot ja sivistykset
pariksi tunniksi vähemmälle huomiolle, kun piti turvata terveysalan
bisneskavereille pääsy isoihin rahoihin. Siinä naisten oikeudet ovat tietysti vähäinen sivuseikka,
kun ulkoministeriä ja hänen porukkaansa piti silittää myötäkarvaan, etteivät
loukkaannu. Voihan sitä taas myöhemmin olla moderni ja vapaamielinen nuorten
koulutettujen kaupunkilaisnaisten puolue. Varmemmaksi vakuudeksi sallittiin
muutaman hieman oireilla siihen suuntaan jo nyt
Muut
sen sijaan tekivät niin kuin käskettiin. Sammuttivat itsenäisen ajattelun, kun
kerran korkealta käskettiin. Monesta taisi tuntua vaikealta - ei toki kaikista.
Tätä
alastonta totuutta ei huntu peitä niin kuin elokuvassa. Läpi näkyy ja rumalta
näyttää, oikein rumalta. Että se siitä poliitikkojen yleisestä
arvostuksesta, kun kohta taas ihmettelevät, miksi sitä ei ole. Sata
tottelevaista pilasi koko porukan maineen.
2 kommenttia:
Arvoisa blogisti. todella hieno bloggaus, luin sitä todella suurella mielihyvällä- Ja kuten sanot "Tätä alastonta totuutta ei huntu peitä niin kuin elokuvassa", niin näin se todellakin on. Kolme hurjaa himoa yhtyivät eli Sipilän sairas himo maakuntauudistukseen, Orpon vinoutunut himo saada miljardit ulkomaisten yksityisten taskuun sekä Soimin todella perverssi himo varjella hillotolpaansa vielä viimeiset kuuakudet.
Voi kansa parka, jolla on tuollainen hallitus ja hallitsijat!
Puoluepolitiikasta en mielellään lähde väittelemään, mutta yksi lauseesi palautti mieleen, mitä toimittaja "Loka-Laitinen" kerran kirjoitti. Hän sanoi kaipaavansa kahta asiaa, nimittäin sivistysporvareita ja tannerilaisia demareita. Niitähän minäkin...
Lähetä kommentti