Nuorena
oli kunnia-asia tehdä kaikenlaista kiellettyä. Erityisen kunniakasta oli rikkoa
kaikkia Kielletty-kyltillä
varustettuja määräyksiä.
Niinpä
voin tunnustaa rikkoneeni vaikkapa seuraavia kieltoja
1.
Olen tupakoinut juuri siinä paikassa, jossa on Tupakointi kielletty -kyltti.
2.
Olen parkkeerannut polkupyörän juuri siihen kohtaan, jossa on Polkupyörien
parkkeeraaminen kielletty.
3.
Olen mennyt kapakkaan alaikäisenä
4.
Olen käynyt K-16 ja K-18 elokuvissa alaikäisenä.
5.
Olen ajanut ilman matkalippua julkisella liikennevälineellä, erityisen usein
Tukholman tunnelbanassa.
Ja
paljon muuta. Se oli sitä surutonta nuoruusaikaa, niin kuin Irvin lauloi.
Radikaali mielentila kukoisti.
Väitetään,
että vanhemmiten ihminen viisastuu. Voi olisiko komeampi termi konsevatiivistuminen? Tai maltillistuminen? Sopeutuminen? Ne ovat
kyllä aika ikäviä termejä. En osaa pitää sellaista myönteisenä kehityksenä.
Mikään
noista yllä luetelluista kielloista ei enää koske minua. Kaikki on sallittua
(tai no, olisihan julkisissa liikennevälineissä vieläkin mahdollisuus lintsata
maksusta, mutta sitä en tee. Kuukausilipulla saa ajaa rajattomasti).
Olisi
kuitenkin vaikka kuinka paljon uusia kieltokylttejä odottamassa, että rikkoisin
niiden määräyksiä. Sellaisia, joissa ei ole ikärajaa. Liitteenä on kuvia
muutamasta sellaisesta, joihin olen viime aikoina törmännyt.
Kai
se on konservatiivistumista / maltillistumista / sopeutumista, että olen
kiltisti noudattanut näitä kieltoja. Ikä on tehnyt tepposet.
2 kommenttia:
Arvoisa blogisti, tuo viimeisen valokuvan kyltti on todellakin paras. Mutta miksi sitten rakennetaan urheilukenttiä, jos eivät edes nuoret ja hyväkuntiset, en puhu raihinaisesta minästäni, saa käyttää kenttää?
Niinpä! Vuosia sitten vein ulkomaalaisen vieraani olympiastadionille. Tarkoituksemme oli juosta / kävellä kunniakierros historiallisella radalla ja ehkä hypätä myös hyppy. Mutta ei sinne päässyt, vaikka kenttä oli tyhjä. Ajattelimme, että pitäkää kenttänne, ja menimme ravintola Hallinkorvaan drinkille.
Lähetä kommentti