- Osaatko laittaa ruokaa
nimeltä kalakukko?
Näin
kysyi ruotsalainen ystäväni Sandra, joka oli tullut Tukholmasta käymään
Töölöntorilla. Hän tiesi kyllä, että en ihan avuton keittiöpuuhissa ole.
Nyt
kuitenkin täytyi myöntää, että kalakukon laittamiseen keittiötaitoni eivät
riitä. Ihmettelin, mistä hän, aito riikinruotsalainen, oli saanut tiedon tästä
savolaisesta erikoisuudesta.
Hän
kertoi nähneensä elokuvan, jossa laulettiin kalakukon valmistamisesta, ja siitä
oli kiinnostus herännyt, että sitäpä pitäisi päästä maistamaan. Laulusta hän
oli tullut käsitykseen, että kalakukko on aivan nopea ja yksinkertainen
valmistaa.
En
tuntenut sellaista elokuvaa tai laulua. Sandra vähän yritti hyräillä, mutta
suomenkieliset sanat eivät sujuneet. Sävelkään ei tuntunut tutulta.
Pitihän
Sandralle kalakukkoa hankkia maistettavaksi. Onneksi Stockmannin
herkkuosastolta löytyi. Vaikutelmaksi jäi, että ei Sandra hirveästi innostunut
tästä ruokalajista. Se varmaankin tuli selväksi, että ei se aivan
yksinkertainen valmistettava ole.
Myöhemmin
kyseinen elokuva ja laulu ovat tulleet minulle hyvinkin tutuiksi. Se on Tage
Danielssonin ja Hans Alfredsonin huikean kekseliäs farssi nimeltä Picassos
äventyr (1978).
Elokuva
kertoo surrealismia lähestyvin kabareen keinoin Pablo Picasson kasvusta ja
kohelluksesta mm. Pariisin taiteilijapiireissä. Väkeä on vaikka minkä verran,
suuri määrä maailman merkittävimpiä taiteilijoita ja poliitikkoja (Hemingwaysta
Toulouse-Lautreciin ja Churchillistä
Hitleriin tulee vastaan karikatyyrisin hahmoin. Kaikkia kieliä puhutaan,
välillä ties mitä siansaksaa. Eikä suomen kielikään jää huomiotta. Sitä puhuu
ja varsinkin laulaa hienojen taiteilijaseurapiirien tähti nimeltä Sirkka. Tähän
hempukkaan polvihousuinen Picasso ihastuu silmittömästi. Ja juuri tämä Sirkka
laulaa juhlissa kalakukkolaulun silkalla suomen kielellä. Tosin ääntämisestä
herää vahva epäily, että näyttelijä (Lena Olin) ei taida suomea osata yhtään
enempää kuin tämän laulun sanat.
x x x
Tämä
kalakukkotapaus vuosikymmenten takaa nousi mieleen, kun luin lehdestä, että Hans
Alfredson on muutama päivä sitten kuollut 86-vuotiaana. Olen nuorena
Tukholmassa asuessani nähnyt monta hänen ja Tage Danielssonin (yhteisnimellä Hasseåtage) tuottamia
revyy-teatteriesityksiä. Sekin aikakausi on nyt lopullisesti poissa. Samoin Sandra.
Muistoja
vain jää.
Tästä linkistä voit katsoa tuon herkullisen hehkeän kalakukkolaulun. Laitan tähän
vielä sanatkin, jos joku haluaa kokeilla reseptiä.
Näin laitat kalakukkoa
nyt otat vettä ja suolaa
sen jälkeen voita, jauhoja.
Sen jälkeen vaivataan,
sen jälkeen vaivataan.
Nyt raakaa kalaa, silavaa
jo pannaan taikinalle, rakas!
nyt otat vettä ja suolaa
sen jälkeen voita, jauhoja.
Sen jälkeen vaivataan,
sen jälkeen vaivataan.
Nyt raakaa kalaa, silavaa
jo pannaan taikinalle, rakas!
4 kommenttia:
Elokuva kuului opiskeluaikaisiin suosikkeihimme ja osaan vieläkin tuon kalakukkolaulun.
Onneksi tämä ruotsitar Sandra ei osannut omin avuin tehdä kalakukkoa. Muutenhan siihen olisi varmaan tullut kalaksi surströmmingiä?
Heidi, olitpa varhain laatukyydissä - minä myöhästyin pahasti.
Kad, Surströmmingiä, ihan mahdollista - mutta myös luultavasti kasvisrasvaa ja täysjyväjauhoja.
Picasson seikkailut on ollut suursuosikkini heti valmistuttuaan! Ja tuo laulu on yksi niistä päättymättömistä lauluista joilla voi tärvellä kuulijoitten hermot vallan tohjoksi! Toinen sellainen on Povel Ramelin "Povels ofullbordade", ja olenpa itsekin tehnyt suomalaisista balladeista sellaisen koosteen.
Lähetä kommentti