Vappuna
kuuluisi ryypätä, marssia, laulaa, käydä piknikillä, kulkea valkolakki päässä
Esplanadilla, kuunnella puheita, kärsiä krapulaa, käydä silliaamiaisilla ja
ylihintaisilla lounailla, heitellä serpentiinejä, töräytellä pillejä, ostaa
ilmapallo ja vappunenä.
Minä
en tehnyt näistä mitään. Sen kun murjotin kotona ja katselin ikkunasta.
Ei
ollut edes simaa eikä tippaleipää. Eikä varsinkaan krapulaa, sillä olen kokonaan
kuivin suin krapulaa tuottavista aineksista. Syy ei ole puritaanisessa
moraalissa eikä kansakoulun raittiuskilpakirjoituksissa. Syy on varpaassa.
Siinä kun kytee kihti.
Ehkä
juhannuksena sitten kokeilen, kuinka käy jos maistan. Maalla Längelmäveden
rakkailla rannoilla käen kukkuessa, kerttusen yökonserttia kuunnellen. Saunan
lämmön varvasta hivellessä.
Esplanadi
on Vappuna kamala paikka. En mahdu
tungokseen. Mieluummin katselen kotona elokuvia, sellaisia kuin Teemalta tullut
Philomena. Hidasta eurooppalaista, ei tietoakaan mistään actionista. Ketään ei
ammuttu, ketään ei kidnapattu, ei yhtään takaa-ajoa. Pääosassa loistava Judy
Dench. Minun makuuni sopivaa draamaa.
Kuvassa
on Vappu Esplanadilla 1926. Aika väljää. Tulenkantajien ydinryhmä siinä
hurvittelee. SKS:n kirja ei mainitse henkilöitä nimeltä, mutta tunnistan Erkki
Valan (toinen vasemmalta, olisiko Katri Vala siinä hänen vierellään?), Lauri Viljanen (kolmas oikealta), Elina Vaara
(neljäs oikealta) ja tietenkin Olavi Paavolainen (ensmmäinen oikealta, hieman
epäilyttävin ottein edessä seisovaa tuntematonta daamia kohtaan).
Lähden
tästä Pohjanmaan valkoisen kaupunkiin muutaman päivän visiitille. Juna
hiljaista miestä kuljettaa. Palaan viikon lopulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti