Kansallisfilosofi
Pekka Himanen kirjoitti raportissaan "kukoistusosaamisesta", joka
täyttäköön maan.
Olen
matkustanut joulutauolla valtakuntaa pitkin poikin ja vähän mennen tullen
edestakaisinkin. Kukoistusta ei ole paljon näkynyt.
Tällainen
tulevaisuudesta ja mikseipä nykyisyydestäkin kroonisesti huolestunut ihminen kuin
minä, melankolikko, näkee asian toisin. Suomalaiskansallinen synkistely on
mahtavaa. Väkinäisestä positiivisesta ajattelusta olisi syytä päästä eroon.
Itsesäälissä piehtarointi on ihanaa. Voi meitä!
Matkustin
junalla, sillä autoni on talviteloilla. Sopivaan tunnelmaan pääsee jo
katselemalla ulos junan ikkunasta. Ei näy merkkejä kukoistuksesta, näkyy
vain radanvarren pajukkoa. Kukaan vaunun matkustajista ei puhu. Kaikki selaavat
facebookia. Rauhallinen tunnelma rikkoutuu vain kun joku nousee ja lähtee
vessaan. Jyväskylään saavuttaessa ravintolavaunun suunnalta ilmestyi kaksi
juopunutta miestä. Siinä oli kyllä ripaus kukoistusta.
Kävin
myös Pohjanmaan rannikkokaupungissa. Jätän nimen mainitsematta, ettei kaupungin
turistitoimisto saisi harmeja. Tällä kerralla en asunut hotellissa vaan airbnb:n
kautta löytyneessä asunnossa. Se oli hyvä valinta, sain nukutuksi, toisin kuin
hotellien liian pehmeissä sängyissä.
Kaupungissa
on kolme ruokaravintolaa. Kävin taas niissä kaikissa. Ranskalainen (jonka henkilökunta on kyllä aivan suomalaista) tarjoaa aina kohtuullisen maukkaita mutta isolle miehelle liian pieniä annoksia
ylihintaan. Kämpille palatessa täytyy kiertää torin nakkikioskin kautta.
Kreikkalaisessa (aito kreikkalainen tarjoilija ja kokki) minä olin ainoa asiakas. Niin on ollut aina ennenkin. Miten
sellainen ravintola pysyy pystyssä? Ihan kelpo annos, paitsi leipä, joka oli
kuiva. Kiinalainen on paras. Kevyt mutta runsas "kolmen pienen
annoksen" kokonaisuus. Hintakin kohdallaan. Jäin vain miettimään, miten
kiinalainen omistajapariskunta onkaan päätynyt kotimaastaan pieneen pohjanmaan
kaupunkiin, hirmupakkaseen. Ihmisparat?
Tarkoitukseni
oli ulkoilla paljon, jopa uhkarohkeasti hiihtää. Majapaikasta löytyvät sukset ja monot.
Hiihtoon sopiva vaatetuskin minulla oli matkassa mukana.
Muuten
kaikki oli siis kohdallaan, mutta suksien siteet ja monot eivät olleet
yhteensopivat. Siteet olivat modernia mallia, monot vähemmän modernia.
4 kommenttia:
Kun sinusta nyt on luonnehdintoja tuolla blogin sivussa, haluaisin antaa palautetta. Mielestäni olet erityisen vähän ärsyttävä ollaksesi p-v-kuplassa elävä kukkahattusetä. Sinun kuplassasi on pakko olla useita miehenmentäviä reikiä. Kulttuurin kuluttajana olet ilmeisen kunnostautunut, ja se kyllä vähän kuplaannuttaa. On aika pienen vähemmistön harrastus, ikävä kyllä. Kirjoittajana olet ollut merkittävän luova: kuten olen toistellut, on nti B kohonnut kirjallisuuden suurten naishahmojen joukkoon omassa mielessäni Muumimamman, Peppi Pitkätossin ja muutaman muun ihanuuden joukkoon! Hyvää loppuvuotta sinne ununu-talon tienoille!
Perhana! Minä kun luulin osaavani ärsyttää.
Anteeksi vähättelyni...
Välillä huomaan, että minun pitäisi opetella käyttämään hymiöitä. Edellisen kommenttini perään kuuluisi sellainen hilpeä naama, jossa toinen silmä on pilkku, toinen piste. Ja suupielet leveästi ylöspäin. Mutta sellaista en osaa tähän laittaa, joten tulkoon tällainen verbaalinen hymiö.
Lähetä kommentti