Olisi
tarvittu ruuvimeisseliä. Ristipäistä.
Tuttu
nuorimies oli ystävällisesti tullut mukaan Ikeaan ostamaan televisiopöytää.
Häneltä sujui näppärästi kapulapakettien kerääminen kärryyn koodipaperin
antamien ohjeiden mukaisesti. Kotona hän vielä lupasi koota kapuloista
kokonaisen huonekalun.
Siihen
puuhaan sitten tarvittiin ruuvimeisseli. Ikean nyyteissä ja
nyssyköissä ei sellaista ollut. Oli vain tuo kaikista Ikean paketeista löytyvä
koukku (kuvan yläreunassa). Kai sille oikea nimikin on, mutta sitä en tiedä.
Mutta
kun minulla ei ole ruuvimeisseliä. Mitä minä sellaisella tekisin? Mitä minä
täällä Töölöntorin reunalla ruuvailisin?
Nuorimies
pudisteli päätään. Se on universaalia elekieltä eikä jätä mahdollisuutta
tulkita sävyä väärin. Sanoja ei tarvittu.
On
minulla muita työkaluja kellarikomerossa. On vasara. Sillä olen lyönyt
taulukoukkuja seinään. On saha. Sillä olen sahannut joulukuusen kannasta palan
pois, jotta veden imeytyminen sujuisi paremmin. On oksasakset. Sillä olen
katkonut joulukuusen oksat jätesäkkiin, jotta niistä ei tippuisi neulasia ulos viedessä
portaikkoon. On putkipihdit. Niillä olen vääntänyt lavuaarin tukkoisen putken auki. On pensseli.
Se on odottamassa seuraavaa seinien maalausta. On myös rautasaha. Sillä en ole
tehnyt mitään. Otin sen talteen kierrätyshyllystä. Ehkä sille tulee joskus
käyttöä. Ja sitten on vielä aika monta eri kokoista Ikean koukkua.
Yhtäkkiä muistin, että onhan minulla sittenkin ruuvimeisseli.
Se
sijaitsee kirjoituspöydän laatikossa. Se on kyllä aika erikoisen mallinen ja
pienikokoinen (kuvan alaosa). Mahtaisikohan kelvata Ikean huonekalua
asennukseen?
Ostin
sen aikoinaan optikolta. Ongelma oli silmälasien sangan löystyvä ruuvi. Tässä tulitikun
mittaisessa työkalussa on toisessa päässä ristipäinen ja toisessa päässä
tavallinen terä. Molemmille on kiinni ja auki ruuvattava suojanuppi.
Tarjosin
tätä, mutta taas tuli universaalia elekieltä. Sanoja ei tarvittu.
Onneksi
nuorimies löysi sopivan työkalun autonsa vararenkaan alla olevasta
työkalukokoelmasta. Ei tarvinnut lähteä rautakauppaan.
Kun
huonekalu oli valmis, nuorimies lahjoitti työkalun minulle. Käski pistämään
varmaan talteen, sellaiseen josta löytyy, jos taas tarvitaan.
5 kommenttia:
Kyllä minustakin on aika vaikuttavaa, ettei taloudesta löydy ruuvimeisseliä! Varsinkin kun vaikka mitä vempaimia sinulla kuitenkin näyttää olevan. Noista mainitsemistasi haluaisin itselleni ne putkipihdit, kuulostavat varsin hyödylliseltä kapineelta.
Kyllä boheemi humanistikin voi ruuvimeisseliin tarttua. Se voi olla puhdistava kokemus huomata, kuinka paljon paremmin lanttu leikkaa kun työstää samalla jotain. Vaikka vuolee puusta puurolusikan. Odotamme innolla kokemuksiasi. En nyt muista kuka antiikin filosofeista piti toimeen tarttumista välttämättömänä ajattelun kehittymiselle...
Pikkuisen puolustelen. Kuten vakituiset lukijat tietävät, minulla on kaksi elämäntapaa. Talvet Töölöntorilla, kesät Längelmävedellä. Nämä poikkeavat jyrkästi toisistaan.
Längelmävedellä minulla on paljon ruuvattavaa ja siksi meisseleitäkin. Monta! Tosin aika ruostuneita, kun siellä kylmässä verstaassa talvet ovat. Viime kesänäkin ruuvasin mm. polkupyörää, linnunpönttöjen kiinnityksiä ja ruohonleikkuria.
On siellä eksoottisempiakin työkaluja, mm. 12 erilaista talttaa. Käytetty on niitäkin.
Töölöntorilla en ole tarvinnut meisseliä. Mitä minä täällä ruuvaisin? Samasta syystä kaupunkiasunnostani puuttuu mm. kirves, moottorisaha, lapio ja rautakanki. Maalla sellaisetkin ovat runsaassa käytössä.
Että se siitä "boheemista humanistista".
Ensimmäinen anonyymi (vakituinen lukijapa hyvinkin) täällä - hyväksyn selityksen! En silti kyllä vertaisi sentään kirvestä ja moottorisahaa ruuvimeisseliin, on niissä minusta kyllä selkeä aste-ero. Ruuvimeisseli ei jossain kerrostaloasunnon laatikossa varmaankaan hämmästyttäisi ketään, toisin kuin ehkä joku rautakanki eteisen lattialla.
No jopas oli "kylläinen" kommentti... t. sama kuin edellä.
Lähetä kommentti