keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Asenteissa on eroja

Kun tulin lähemmäksi, näin, että kadulla konttasi mies. Hän yritti pystyyn, mutta jalat eivät kantaneet. Uusia yrityksiä, kompurointia, kaatumisia, kiroiluja, konttaamista. Lopulta mies jäi mahalleen makaamaan. Verta vuoti ainakin kämmenistä.

Useimmat kadulla kulkijat eivät pysähtyneet. Tuttu näkyhän tällainen on, mitä näitä töllistelemään. Ei tämä kuitenkaan mikään tavallinen rappiospurgu ollut, vaatteista päätellen.

Muutama oli kuitenkin pysähtynyt. Tunnelma oli jotenkin huvittunut. "Hyvässä kännissä näyttää äijä olevan..."

Mikäpä sen koomisempaa voisi ollakaan kuin kännissä kaatuilu. Ja selvin päin kaatuilu myös. Muistelkaapa vaikka vanhoja mykkäfilmejä, Chaplinia ja muita. Niissä kaatuillaan, putoillaan ja kompuroidaan kaiken aikaa, ja katsomoissa riemu repeää joka kerta.



Siinä me seisoskelimme katsomassa vähän hämmentyneinäkin, mutta sitten alkoi tapahtua.

Paikalle saapui nuori nainen, ehkä parikymppinen. Tummatukkainen, ei oikein syntyperäisen suomalaisen näköinen.

- Onko kutsuttu ambulanssi, hän kysyi. - Vai poliisi? Kun kukaan ei tiennyt, hän otti puhelimensa ja soitti ja selitti tilanteen. Hän käski minun ja toisen miehen kääntämään makaajan kyljelleen.

Töllistelijät ympäriltä olivat kadonneet. Vain minä ja nuori nainen jäimme odottamaan. Kohta ambulanssi tuli ja vei miehen.

Kysyin naiselta, mistä hän on kotoisin. Irakista. Suomessa hän oli ollut neljä vuotta. Suomea hän puhui varsin sujuvasti. Turvapaikka oli myönnetty. Hän opiskeli yliopistossa. Sinne hän oli nytkin menossa ja oli jo monta minuuttia myöhässä.

Kysyin, miten hän viihtyy Suomessa, kun on tällaista. Viittasin ympärille marraskuun hämäryyteen ja tihkusateeseen. Viittasin myös siihen kohtaan katua, josta juopunut mies oli viety.

- Aivan loistavasti viihdyn, tämä on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Täällä on rauha!


7 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Meiltä on pitkän rauhan aikana kadonnut yhteisöllisyys ja yhteisvastuun tunto. Irakilaisella naisella sellainen on mukana ihan sattuneesta syystä...

Juha kirjoitti...

Kyse voi olla myös älykkyydestä, tervejärkisyydestä ja tilannetajusta. Ynnä reippaudesta, toimeen tarttumisesta. Jaksan uskoa, että näitä ominaisuuksia on vieläkin tallella kaikissa kansanryhmissä myös Suomessa, mutta tää meidän kirottu, sukupolvien aikana kerrostunut häpeän, pelon ja nolostumisen kulttuuri ei ole uusi ilmiö.

Dessu kirjoitti...

Tuo "toimeen tarttuminen" tuntuu hyvältä ilmaisulta tässä yhteydessä. Jotenkin siinä näkyi toisaalta meidän suomalaisten pidättyväinen luonne, toisaalta irakilaisen nuoren naisen sumeilematon impulsiivisuus. Me muut siinä seisoskelimme tumput suorina kunnes tuli vierasmaalainen, ja heti alkoi tapahtua.

kariav kirjoitti...

Hyvä, tarvitsemme lähimmäisistä välittäviä ihmisiä. Tosin eräissä piireissä tunnutaan mietittävän, montako vierasmaalaista vielä pitää tulla ennenkuin alkaa tapahtua

Suomalainen Kyproksella kirjoitti...

Hyvä, että kerroit tämän! Jos tämä avaa edes jonkun silmät, iloitse siitä! Ansaitset ilon ja muiston tästä. Ali

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos sykähdyttävästä blogikirjoituksesta. Noin yleisesti vaan totean, että mihin me joutuisimmekaan jos maahamme ei tulisikaan ketään ulkopuolista? Eläisimme vai sisäsiittoisuudessamme. Tästä kertoo myös tapaus: http://www.iltalehti.fi/uutiset/201611242200031830_uu.shtml

Oscari

Dessu kirjoitti...

Tällaisia kommentteja on ilo lukea. Kiitos!
(Vihapuheväki ei jostain syystä ole koskaan löytänyt blogiani, vaikka kohderyhmään selvästi ilmoittaudunkin)