sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Riehaannun ajattelemaan

Minulla on projekti käynnissä. Mahtava meininki meneillään, kuten runoilija asian ilmaisee.

Projekti on kirjoittamista. Sitä olen toki tehnyt koko ikäni, mutta nyt on tavallisuudesta poikkeava tilanne. Aika kiireellinen, harmikseni. En juuri muuta ehdi. Sentään lounaalla Elitessä, kun se on lähellä.

Aamukiire on minulle erityisen vastenmielinen asia. Jos jostakin niin kiireestä olen kärsinyt koko työurani. Aamut pitäisi voida käyttää hyödyllisemmin kuin hosumiseen. Pitäisi voida herätä hitaasti, ottaa vielä torkut, toisetkin torkut, venytellä, viivytellä, valua hitaasti unesta valveille, mietiskellä, unelmoida, haaveilla, fantasioida vaikkapa eroottisia ajatuksia. Työpäivästä tulisi tehokas.

Kirjoittamisenkin pitäisi olla hidasta, mietiskelevää. Olen kyllä joskus opetellut kymmensormijärjestelmän, mutta en useinkaan käytä sitä. Siitä tulee heti ikävä kiireen tunnelma. Hidas, mietiskelevä kirjoittaminen sujuu nautiskellen kahdella tai kolmella sormella. Sihteerit, sellaiset tehopakkaukset kuin neiti B. kirjoittavat kymmenellä.

Jos oikein kunnolla riehaannun ajattelemaan, saan tekstistä tiiviimpää. Mutta se ei ole kannattavaa, jos palkka maksetaan sivumäärän mukaan. Asiantuntijateksteissä usein näin tehdään. Kannattaisi siis lörpötellä joutavia, olla monisanainen, venyttää yksinkertaista sanottavaa, suosia toistoa. Minä kuitenkin viekkaana miehenä asetin vaatimukseksi urakkapalkan, joten voin rauhallisin mielin kirjoittaa tiiviin ja laadukkaan promemorian.

Olen siis pitkän tauon jälkeen palannut entiselle työpaikalleni tämän projektin ajaksi. Siellä on ikiaikainen houkutus tallella. Sen nimi on Tupakkahuone. Vaikka en enää itse poltakaan, sinne on silti hauska mennä tuttujen juttuja kuuntelemaan. Erityisen kiinnostavia ovat juorut. Niiden erikoismestari on palkanlaskija, rouva N. Hän on selvillä kaikesta kiinnostavasta, erityisesti niistä joista pappi käyttäisi nimitystä "haureus". Pappeja siellä ei kuitenkaan ole, vain yksi entinen suntio. Hän vain kuuntelee, ei kommentoi. Se on viisas asenne. Kaikessa on hyvä olla vähäsanainen, niin puheessa kuin kirjoituksessa.


3 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

No nyt pääsit asiaan! Tarvitset sitä virastoa ehdottomasti, ja nyt kun siellä olet voisitkin harkita esimerkiksi pienoiselämäkerran kirjoittamista nti B:stä. Minulla on se kuva hänestä, että joissain muissa olosuhteissa hänestä olisi voinut tulla kung-fu-idoli, sellainen joka pomppii seinältä katon kautta vastaseinälle ja kaataa pahiksia kuin keiloja.

Roope Dessutom kirjoitti...

Hmmm, kyllä neiti B heittäisi minut seinään tai ehkä pikemminkin viidennen kerroksen ikkunasta kadulle, jos paljastuisi tuommoinen kirjoitusprojekti. Tai sitten hän taas ottaisi minut moottoripyöränsä tarakalle, ajaisi kahtasataa ja pudottaisi minut kyydistä. Viisaana ja varovaisena miehenä noudatan tinkimättä yya-sopimusta hänen kanssaan, jotta jonakin päivänä taas pääsen hampurilaiselle hänen kanssaan, ja ihmiset katsovat ihmetellen, että onpa sedällä käynyt flaksi ;)

Kari Rydman kirjoitti...

Nti B on Muumimamman ja eräiden muiden ohella suunnattomasti rakastamani hahmo, kirjallinen tietysti koska tiedän hänet vain blogeistasi... Pelkäät tietysti että Hän lukee blogiasi. Niinpä käännyn suoraan Hänen armolliseen puoleensa: Suostu siihen, nti B, että olet ainakin osaksi kirjallisuutta, ja anna kirjailijan täydentää omalla vajavaisella tavallaan tätä ominaisuuttasi! Exaudi vocem meam, Domina! :)



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...