Parasta on elokuun lopun pimeä yö. Silloin pitää mennä
saunaan ja uimaan.
Laiturilta on Sileällekivelle matkaa noin sata metriä.
Pimeässä sen löytäminen on vaikeaa, vaikka laskee uintivedot. Usein kuitenkin
onnistun. Kiven ympärillä kasvava kaislikko auttaa löytämään.
Saunasta lähtiessä vien myrskylyhdyn laiturille. Ilman sitä
en löytäisi takaisin, sillä mitään muuta valonpilkahdusta ei ole näkyvissä.
Täysin mustassa pimeydessä suuntavaisto katoaa. Voisin lähteä uimaan kotimatkalle
väärään suuntaan. Längelmävesi on iso järvi.
Menomatkan uin sammakkoa. Perillä käännyn selälleni ja
kellun pitkään paikallani katsellen mustaa yötä. Sitten, jos olen löytänyt
Sileänkiven, kiipeän sille loikoilemaan. Viivyn niin kauan kuin suinkin. Melkein
joka kesä on ollut muutama trooppinen elokuun yö, sellainen kunnon
kiplingiläinen. Silloin kivellä voi mennä tuntikin, välillä ehkä vedessä
uudestaan kelluen. Joskus sellaisina öinä on myös ollut uintiseuraa. Kyllä
sille kivelle kaksikin mahtuu.
Paluumatkan uin tasapuolisuuden nimissä koiraa. Lähtiessä on
ollut tärkeää muistaa pistää saunan pesä täyteen klapeja, että löylyä vielä
riittää. Polttopuita minulla on valmiiksi pilkottuina ja pinottuina liiteriin
kymmeneksi vuodeksi, joten nuukailla ei tarvitse.
Tämä on suomalaisen kesäyön luksusta. Siksi minä sinne
maalle joka kesä niin hanakasti muutan. Töölöntorilla ei tällaista ole.
Nautinnon täydentää kylmä vaahtoava saunajuoma. Kaiken
huipentaa, kun kuivatellessa pistän sormenpäällä pisaran Kolinaa korvan taakse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti