Kävi vieraita Tukholmasta, vanhoja tuttuja, moneen kertaan
Helsingissä ennenkin käyneitä.
Esittivät toivomuksen, että kierrettäisiin nähtävyyksiä,
joihin liittyy Kekkonen, tai "Kekkunen", niin kuin sikäläinen
ääntämistapa presidentin nimen ilmaisee.
Mikäpä siinä. Kyllä Kekkusen jäljille Helsingissä pääsee.
Ensin ajoimme raitiovaunulla Kauppatorille katsomaan presidentinlinnaa. Vieraat
ovat poliittisen historian ammattilaisia, joten tietoa ja ymmärrystä entisen
presidentin toiminnasta oli. Ja aivan oikeaa ymmärrystä ja arvostusta, ilman jälkiviisauden virhettä.
Kierros jatkui kävellen Esplanadia ja Mannerheimintietä
pitkin Finlandia-taloa kohti. Sinne pääsi sisälle katsomaan Kekkosen uran
suurimman huipennuksen, Etyk-kokouksen, tapahtumapaikkaa. Talon vieressä on
Kekkosen muistomerkki, se kuuluisa lammikko ja lyhtypylväät. Paikka on kauniina
kesäpäivänä viehättävä. Pitkä keskustelu syntyi muistomerkin ideasta ja
kosketuksesta päähenkilöön.
Finlandia-taloa vastapäätä on St. Urkin pub Siellä
poikkesimme ottamassa yhdet. Pubin ruokalista ei ole kovin innostava
naispuolisille asiakkaille, joten nautimme kevyen vegaanilounaan siinä vieressä
olevalla lippakioskilla. Uuden erilaisen katuravintolan nimi on osuvasti
"Jänö". (Tämä ei kylläkään mitenkään liity Urkkiin!)
Seuraavana päivänä lähdimme Tamminiemeen, museoon. Se on
Suomen historian merkittävimpiä paikkoja. Se on säilytetty Kekkosen ajan
asussa. Kuvassa työpöytä.
Ulkoa talo näyttää isolta, sisältä se on yllättävän pieni.
Ei mitenkään loistokas. Taideteoksia lukuun ottamatta tällaisia asumuksia
Suomessa oli johtajatason ihmisillä 1970-luvulla. Rantasauna oli erityisen
vaikuttava, kun tietää miten tärkeä paikka se oli. Piharakennuksessa on
nykyisin kahvila nimeltä "Adjutantti". Siellä nautimme välipalan,
ruisleivän päällä graavilohta. Kekkosen mieliruokaa.
Tamminiemestä ajoimme vielä Hietaniemeen, Kekkosen haudalle.
Se on aivan pääportin vieressä. Lähellä ovat myös Paasikivi ja Ryti. Myös
entisiä pääministereitä on samassa ryhmässä: Tanner, Rangell, Sorsa, Holkeri.
Illalla kotona vielä käänsin vieraille hyllyssä olevaa
kirjaa nimeltä "Kekkoskaskut". Luulen, että kolmessa päivässä
suurmiehen olemus ja toiminta tulivat elämyksellisesti koetuiksi.
3 kommenttia:
Kerran olen käväissyt Tamminiemessä, olikohan se viime vuonna? Siellä tuntui vähän homemaista tuoksahdusta, liekö Urkilta unohtuneet ruisleivät ruokakomeroon? Saunassa ei kyllä tajuttu käydä, ehkäpä sitten ensi kerralla.
Hyvät kierrokset olet vieraillesi järjestänyt, vai tuttujako ne olivat.
Vieraat olivat vanhoja tuttuja vuosien takaa. Nyt ei homeen hajua ollut havaittavissa. Saunassa sen sijaan on vahva tervan tuoksu, niin kuin pitääkin.
"Et arvaa kuka tuossa joku aika sitten istui!", sanoi Matti Kekkonen siellä saunassa. Minä puistin päätäni: "No?" "Nikita Hrushtshoff!" Heti piti vilkaista alle, mutta oli se laude ihan kiiltävän puhdas... :D
Lähetä kommentti