Kun
kaivaa kotihyllystään esiin sellaisen mestariteoksen kuin minä eilen, sitä ei
voi heti kädestään laskea. Vaikka se on vanhastaan tuttu, se on pakko lukea
uudestaan.
Blogikirjoitukseni
kommentaattori tunsi kirjan ja osui oikeaan moittiessaan valitsemaani kohtaa
löperöksi. Kekkopää Mikko on todellakin kertomus löperöimmästä päästä.
Jörö-Jukan kasvatusohjeet edustavat monessa kohdassa paljon tehokkaampaa
linjaa.
Minulla
on käsitys, että blogini lukijakunta on suurelta osin varttuneessa iässä olevaa
väkeä, joka on itse tullut kasvatetuksi Jörö-Jukan viitoittamalla menetelmällä.
Meillähän oli kansakoulu ja kaikki muu tarpeellinen. Me tunnemme ja muistamme
kyllä aikakauden kasvatusmenetelmät. Nuoremmille sukupolville ne saattavat
tuntua hieman poliittisesti epäkorrekteilta.
Mutta
kukaan ei varmaankaan voi kiistää menetelmien tehokkuutta. Lopputulos oli hyvä,
eikö totta?
Siltä
varalta, että blogia lukee joku nuorempikin, joka ei tunne Jörö-Jukka-teoksen
kasvatusfilosofiaa, liitän tähän eilisen löperön kohdan täydentäjäksi hieman
tiukempaa kamaa. Ehkä se auttaa nuorta sukupolvea ymmärtämään menneisyyttä.
6 kommenttia:
En tunne itse kirjaa, mutta minusta vaikuttaa tuo suomennos aivan erinomaiselta. Netistä kurkin tietoa kirjasta, näyttäisi olevan useita suomennoksia. Onko tämä suomennos Lauri Pohjanpään tekemä?
Tässähän tietysti varoitetaan esikuvin ja vertauksin lasta askartelemasta erään toisen ruumiinosan kanssa...
kariav, tuo tulkinta vaikuttaa varsin todelliselta.
Kari, "ei voi enää mailaa käyttää":)
Tämä ei ole Lauri Pohjanpään versio. Suomentaja on kuitenkin hieman epäselvä, sillä kirjassa siitä ei ole mainintaa. Valistuneet arvailut ehdottavat, että suomennos tehtiin Yrjö-Sakari Yrjö-Koskisen perhepiirissä. Tässä osoitteessa asiasta on lisätietoa:
http://www.parkkinen.org/joro_jukka.html
Kariav:n tulkinta taitaa kyllä osua ydinkohtaan.
Kommenissani edelliseen juttuun siteerasin äkkipäissäni Jörö-Jukan sijasta Maxia ja Moritzia, Wilhelm Buschin samantapaisissa aihepiireissä liikkuvaa opetusteosta. Siinä meno oli kuitenkin ehkä hieman enemmän humoristista, vanhempienkin ihmisten toilailuja näytettiin.
Lähetä kommentti