perjantai 19. helmikuuta 2016

Todistettavasti tehokasta



Kun kaivaa kotihyllystään esiin sellaisen mestariteoksen kuin minä eilen, sitä ei voi heti kädestään laskea. Vaikka se on vanhastaan tuttu, se on pakko lukea uudestaan.

Blogikirjoitukseni kommentaattori tunsi kirjan ja osui oikeaan moittiessaan valitsemaani kohtaa löperöksi. Kekkopää Mikko on todellakin kertomus löperöimmästä päästä. Jörö-Jukan kasvatusohjeet edustavat monessa kohdassa paljon tehokkaampaa linjaa.

Minulla on käsitys, että blogini lukijakunta on suurelta osin varttuneessa iässä olevaa väkeä, joka on itse tullut kasvatetuksi Jörö-Jukan viitoittamalla menetelmällä. Meillähän oli kansakoulu ja kaikki muu tarpeellinen. Me tunnemme ja muistamme kyllä aikakauden kasvatusmenetelmät. Nuoremmille sukupolville ne saattavat tuntua hieman poliittisesti epäkorrekteilta.

Mutta kukaan ei varmaankaan voi kiistää menetelmien tehokkuutta. Lopputulos oli hyvä, eikö totta?

Siltä varalta, että blogia lukee joku nuorempikin, joka ei tunne Jörö-Jukka-teoksen kasvatusfilosofiaa, liitän tähän eilisen löperön kohdan täydentäjäksi hieman tiukempaa kamaa. Ehkä se auttaa nuorta sukupolvea ymmärtämään menneisyyttä.





6 kommenttia:

ketjukolaaja kirjoitti...

En tunne itse kirjaa, mutta minusta vaikuttaa tuo suomennos aivan erinomaiselta. Netistä kurkin tietoa kirjasta, näyttäisi olevan useita suomennoksia. Onko tämä suomennos Lauri Pohjanpään tekemä?

kariav kirjoitti...

Tässähän tietysti varoitetaan esikuvin ja vertauksin lasta askartelemasta erään toisen ruumiinosan kanssa...

Kari Rydman kirjoitti...

kariav, tuo tulkinta vaikuttaa varsin todelliselta.

kariav kirjoitti...

Kari, "ei voi enää mailaa käyttää":)

Dessu kirjoitti...

Tämä ei ole Lauri Pohjanpään versio. Suomentaja on kuitenkin hieman epäselvä, sillä kirjassa siitä ei ole mainintaa. Valistuneet arvailut ehdottavat, että suomennos tehtiin Yrjö-Sakari Yrjö-Koskisen perhepiirissä. Tässä osoitteessa asiasta on lisätietoa:

http://www.parkkinen.org/joro_jukka.html

Kariav:n tulkinta taitaa kyllä osua ydinkohtaan.

kariav kirjoitti...

Kommenissani edelliseen juttuun siteerasin äkkipäissäni Jörö-Jukan sijasta Maxia ja Moritzia, Wilhelm Buschin samantapaisissa aihepiireissä liikkuvaa opetusteosta. Siinä meno oli kuitenkin ehkä hieman enemmän humoristista, vanhempienkin ihmisten toilailuja näytettiin.