tiistai 21. huhtikuuta 2015

Melankolikko miettii



Se iskee aina yhtä yllättävästi. Se ei tule hiljaa hiipien vaikka joskus matkan varrella ehkä hieman oireileekin.

Se tietoisuus iski tänään kun olin iltakävelyllä Keskuspuistossa. Piti oikein katsoa kalenterista, kun palasin kotiin. Kyllä: juhannukseen on yhdeksän viikkoa. Sehän on aivan nurkan takana.

Tämä tietoisuus kesän tulosta konkretisoitui kun näin ihmisiä lapion varressa Keskuspuiston puutarhapalstoilla, siinä Pasilan kohdalla, Ylen linkkitornin lähellä (kuva). Vielä mikään ei kasvanut, mutta optimistiset valmistelut olivat käynnissä. Vuokrapalstat ovat kooltaan yhden aarin kokoisia, mutta sellaisella alalla kasva paljon ja kaupunkilaisviljelijä kokee siinä paljon iloa. Sadon määrä ei ole tärkeintä vaan mahdollisuus tuntea kosketus viljelymultaan. Onnellisia ne joita onni suosii kilpailussa vuokrausoikeudesta.

Minä olen vielä onnellisempi, sillä minun palstani on oikeasti maalla, pohjoisella Pirkanmaalla. Minäkin viljelen. On kasvimaa, on yrttitarha, on kukkapenkkejä, on marjapensaita, on komposti, on  laaja nurmikko, on vanha torppa ja aittoja ja liiteri ja sauna ja laituri. Siellä olen viettänyt kaikki kesät lapsuudesta asti.

Nyt Pasilan palstan kohdalla tietoisuus kasvoi. Nyt on aika alkaa miettiä ensikäyntiä maalle. Se voi tapahtua heti kun sää on suotuisa muutaman peräkkäisen päivän. Ensikäynti painottuu siivoukseen. Hiiret ovat mellastaneet vanhoissa hirsirakennuksissa ja pihanurmikko on täynnä haravoitavaa. Sen jälkeen tulevat istutukset.

Sitten tulee aika joka toivottavasti on huoleton kuin perhoselle kesäpäivä. Välillä istun lepotuolissa vaahteran alla lukemassa, välillä kuljen kedolla heinä suussa.

Optimistin epärealistisia ajatuksia? Melankolikko minussa miettii, että voinko kuvitella aikaa eilisten vaalitulosten jälkeen, että tästä nykyhetkestä vielä joskus puhutaan "vanhana hyvänä aikana".




2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Samaa aattelin eilen; että juhannus on ihan kohta. Meillä opettajilla on juhannusviikko viimeinen työviikko ennen kesätaukoa. Siksipä minulla on aina keväisin hoppu saada kaikki kesäkuntoon.
Makoilin tänään terassilla badenbadenissa auringon lämmittäessä vanhoja niveliäni ja siinä tuulenvireen tuoksussa muistui mieleeni moni usea jo mennyt kevät; ne olivat sellaisia rakastumisen odotuksien keväitä.
Oikeestaan tulin iloiseksi kaikesta mitä se tuoksu toi mieleeni.

Roope Dessutom kirjoitti...

Niinpä. Me opettajat olemme etuoikeutettua joukkoa. Aivan erityisen etuoikeutettua olemme me melkein eläkkeellä olevat entiset opettajat, rakastuneet eritoten.

Dessu



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...